Noniin, viimeinkin alkaa elämä iloita ja valjeta taas kerran.
Tänään kävelin hymysuin töissä aamulla kuudenaikaan, koska eilen tein suunnitelman yhdessä Hallax:in kanssa. Olen ihminen joka tarvii aina suunnitelman, jota en kuitenkaan välttämättä tule noudattamaan. Jos koskaan olette kuullu jonkun sanovan, ihminen jaksaa eteenpäin jos sillä on jotain mitä odottaa, niin tämä kyllä pitää aivan paikkaansa.
Joka tapauksessa, lähen täältä takasin kotisuomeen n. 3 viikon päästä.
Pistän saksanpaimenkoiran tai dopermannin ja asetun omaan kotiin jonnekki minne lie :)
Odotan innolla kaikkea ihanaa mitä Suomessa on!
Ihmiset ei osaa arvostaa tiettyjä asioita, ennenko ne kokee oikein kunnolla miltä tuntuu
olla ilman sitä.
Minä olen reissannut ja nähnyt maailmaa pieneen ikääni verrattuna paljonkin, ja aina innolla odotan uutta paikkaa tai paluuta jonnekki. Sitten ikävöidään sitä mitä taakseen jättää.
Nyt jätän paljonkin.. aivan liikaa taakseni taas.
Tiedän että tulen suremaan ja kaipaamaan Irlantia erittäin paljon, on tämä ollut kuin toinen
koti. Ja Suomeen kun palaan, voin sanoa etten vuoteen ole siellä asunut. Voi olla, että vanhat ystävät kadonneet tai heistä vieroittunut olen. Täytyy alkaa rakentaa uusiksi elämää taas ja mielellään uudessa kaupungissa.
Katsoo nyt mitä tapahtuu. Mitä Suomessa tapahtuu.. Kuitenkin, en voi odottaa äidin makaronilaatikkoa enää :P
-Saana-