IRC-Galleria

Kultaiset huulet kertovat olevansa hopeaa. Minä en usko.

Minä en välitä.

Suutelisin noita huulia, vaikka ne olisivat puuta.

Paluu. Pienet pirstaleet. Vahinko. Lattiani lainehti vanhasta.

Hetken kipu muistutti mitä taakseni jätin.

En enää noihin asioihin palaisi. En niitä elämääni toisi.

--

Saappaaseeni valuu hiekkaa

hiertää ja ei tule pois


on minulla sandaalitkin

mutta saappaissani minä kuljen

Nainen on:

hankala.

Oli kyllä semmoset pirskeet taas, et hohhoi!

Alkuun pahoitteluni erään naishenkilön hiusten kärventämisestä. Onneksi kampauksesta tuli vielä ihan hyvä! Ei riittänyt omien karvojen tahaton polttaminen. Ehkä ensi kerralla ollaan (tai siis minä olen) varovaisempi noiden tulivälineiden kanssa.

Hieno ilta takana. Seuraava edessä! Juhannus kaupungissa ei ole yhtään hassumpi, vaikkakin aika vähän täällä ihmisiä on liikenteessä. Onneksi on vähemmän naapureitakin paikalla joita melu saattaisi häiritä. Toivottavasti muulla poppoolla oli yhtä hauskaa kuin mulla :D

Kirjoittaminen on terapeuttista. Siinä tiivistää ajatuksensa ja arkistoi mielestä pulpahtaneita kummallisuuksia. Harvemmin noita tulee edes luettua myöhemmin. Kunhan pääsee kirjoittamisen hetkellä sylkemään ulos tuntemuksiaan, vaikka ne eivät aina tekstin kautta edes välittyisi lukijalle.

"Aavikon yksinäinen mies ja kukka kämmenellään. Desperado. Komea kahvi. Talouden tuote. Minkä taakseen jättää sen kumihansikkaasta voi poloinen löytää. Tarvetta monelle, yhdellä ratkaistava. Virta vie, minä jään. Seisahdus ikuinen."

Löysin baarikuitin taskustani. Sen kääntöpuolelle oli kirjoitettu ylläoleva teksti. Sen sisällöllä ei ole mitään merkitystä, mutta kirjoittaessani sitä tuntui hyvälle. Harvemmin raotan muiden silmille sellaista, mitä kirjoittaessani olisin ollut suuressa tunteen tilassa. Ne tekstit ovat liian henkilökohtaisia. Niinpä tännekkin tulee kirjoitettua vain perusjuttuja, kuinka päiväni on mennyt jne. Kirjoitan asioista, jotka koen hyvin yhdentekeviksi monelle. Ei ketään kiinnosta, mitä tein päivällä ulkona, jos siihen ei liity jotain oikeasti kiinnostavaa tapahtumaa. Nämä ovat turvallisia aiheita. Ne eivät herätä keskustelua tai juuri minkäänlaisia tunteita. Pelkään kritiikkiä.

Joskus kirjoitin runoja. En muista enää niitä ja en tiedä ovatko tallessakaan missään. Paskaa ne taisivat kuitenkin olla. Silti niitä oli mukava raapustaa. Rakkaus, ahdistus ja kipu noissa olivat teemana. Nuoren miehen ahdistus. Hoh. Muita tekstejäni en uskaltanutkaan julkaista tai koskaan kenellekkään näyttää. Lyriikkaa ja satunnaista avautumista. Milloin paperille, milloin .txt:lle. Onneksi on ollut ystäviä, joille on voinut puhua. Onneksi hekin ovat voineet avautua minulle, kun heistä on sille tuntunut. Ei tunteita voi ja kannata vain sisällään pitää. Millaisena sykkyränä nekin voi joskus ulostautua. Käsittämättömässä muodossa, sellaisessa ettei sen alkuperää voisi kuin arvata.

Käytiin mökillä! Lauantaina oltiin viiden maissa päivällä perillä ja sitten alko hauskanpito. Vettä nyt satoi hieman, mut ei annettu asian häiritä. Seurapelejä pelattiin ja juotiin. Yösauna ja kylmään järveen heittäytyminen oli aivan mahtavaa. Vai pitäisikö sanoa "järveen kaatuminen" kuin meikäläisellä se toinen kerta sitten meni :D Sunnuntaina oliki jo kivempi ilma. Päivä meni oloa tasoitellen kalliolla istuskellen. Ei ketään olisi tainnut huvittaa sieltä vielä sunnuntaina lähteä, mut velvollisuudet kutsuivat. Joku toinen kerta sitten uudestaan :)

Kännykkä vetelee sitten viimisiään kameransa osalta. Vika on vanha ja tuttu. Kerran sekin jo korjattu. Takuuajan umpeuduttua huoltoon kiikuttaminen ei kiinnosta. No loppuupahan paskalaatuisten kuvien lisäily tännekkin! Vaan eipä tota peruskameraa koskaan tule pidettyä missään mukana. Akutkin pitäisi muistaa aina ladata ajoissa.

Rento päivähän tässä oli taas. Kruisinkia ja pihalla oleskelua. Tulihan tossa parissa lintutornissakin käytyä :D Siinä vaan nyt ei ollut mitään järkeä. Linnut kun ei kiinnosta. Maisemat sen sijaan oli ihan muikeat, kun aurinkokin teki laskuaan.

Olipa jännä päivä. Pari asiaa voisin mainita.

Kävin kaverin kanssa ampumassa haulikolla kiekkoja Hyvinkäällä. Perhana että oli kivaa! Täytyy lähteä joskus uudestaan. Hieno laji. Vähä avuton olo siinä kyl alkuunsa oli, ku ei oo ennen ollu, mut hyvinhä siinä pääs homman makuun :)

Tähän väliin pakollinen kommentti päivän säästä: oli aivan mielettömän upea ilma!

Sitte tuliki loppuilta kruisailtua siellä täällä. Sipoon suunnassa tuli pyörittyä. Vaihteeks taas meren rannassa ja jonku vaatimattomamman lätäkön liepeillä. On se merestä huokuva tuoksu niin freesi. Tulee mieleen ku nappulana ollu etelänmatkalla ja siellä merta pitkin temmeltäny.

Sitte ruvettii taas pallottelee ajatuksella, ku olis hienoo lähtee Suomea kiertelee autolla kesällä. Menis sinne tänne ja tutustuis vieraaseen kulttuuriin :D Mut haaveeksiha tuo taitaa jäädä, ku kavereita on nii vaikea saada mobilisoitua samalla kertaa. No. Onhan sitä elämässä isompiaki juttuja, mut pitää sitä jotai kokeakki.

Käytiin tänään rannalla JJ:n kanssa. Oli ihan uskomattoman hieno ilma! Vedettii siin jädet naamarii. Rupes vaa nii tuulemaa, et lähettiin Jäken keskustaan syömää pitsat mistä suunnattiinki katsomaan salkkareita :D Meikä siinä vaa haaveili mökkeilystä. Tänä kesänä pakko päästä sinne kyl. Täytyy vaa kattoa oikeanlaista seuraa mukaan!

Joo ja lintsille on kans pakko päästä! Voiha tuollaki käydä vaik useemman kertaa. Kalliikshan se tietty tulee, mut koko päivä hupii :) Ja kas, luulin että maksaa rannekkeet nykyään yli 50e, mut eihä nuo oo ku 35e. No nee!

Apinoita vois kans käydä kattelee Korkeasaaressa. Siel se on kyl enimmäksee semmosta kävelemistä, mut mikäs siin taas hyväl porukalla. Viime kerrasta taitaaki olla jo muutama vuosi. Autolla tainnu olla sielläki liikenteessä, vaik kyllähä sinne lautallaki kivasti pääsis.

Haikea ja surullinen fiilis. Joskus taas näinkin. Tuntee ainakin olevansa elossa. Nauraminen ja itkeminen tuntuu tavallaan molemmat hyvälle. On ihana tuntea ja paljon. Tuskaisena sitä on muutenkin luovempi kuin koskaan muulloin.

Hohho mitä angstailua :D