Kun omat tekemiset, sanomiset ja menemiset eivät aiheuta toiselle ylitsepääsemätöntä mielipahaa, on asioilla toimivat perussäännöt. Likaiset sukat lattialla, avonaiset kaapinovet unohduksen jäljiltä tai puolison pakonomainen tarve pitää verhoja auki, kun ulkona on pimeää saattavat aiheuttaa toisinaan suurtakin vitutusta, mutta ne eivät kaada uskoa suhteeseen. Kun puoliso halailee ja suutelee vierasta, se tuntuu pahalle. Kumppani on aiheuttanut sellaista, mikä ei ole enää itselle hyväksyttävän rajoissa. Samoin jos puoliso kantaa entisen rakkaansa kuvaa mukanaan tai kutsuu sinua joskus hänen nimellään, vaikkakin vahingossa.
Jos kumppani haluaa sinun hyväksyvän itselleen mieleiset ja tärkeät asiat, joita et voi mitenkään hyväksyä, suhteella ei ole tulevaisuutta muuten kuin toisen luovuttamalla tai pääsemällä molempia osapuolia mielyttävään kompromissiin, jossa molemmat tekevät uhrauksen. Helppoa olisi, jos jokainen pystyisi mukautumaan kumppaninsa asemaan ja tuntemuksiin ja näkemään omat tekonsa tai vaatimukset hänen silmin. Jos jokin asia tuntuu pahalta, ei päästä löydy kytkintä jolla voisi vain sulkea tuntemuksen pois tai olla välittämättä siitä.
Ratkaisu löytyy olla tekemättä mitään sellaista mikä saisi toisen tuntemaan olonsa huonoksi. Jos kaikki mitä teet ja olet normaalisti tehnyt, aiheuttaa toiselle vain mielipahaa, se vaatisi sinulta niin suuria elämänmuutoksia, että et välttämättä pystyisi siihen kaikkeen. Et pystyisi, ja suhde ei voisi ikinä toimia. Vika ei ole sinun, eikä hänen. Ehkä te ette vain sovi yhteen. Maailmankuvanne tai kuvanne rakkaudesta tai parisuhteesta ovat niin erilaiset.
Jos kaksi ihmistä tiedostaa toistensa tarpeet ja tyydyttävät ne tulematta ylitsepääsemättömiin ristiriitatilanteisiin, on tilaa rakkauden muodostumiselle.
