IRC-Galleria

Löytäen itseni vailla maata
tuuliajon alussa ja keskellä - ei koskaan lopussa
näen saman uudelleen
enkä enää ylläty
menneeseen en matkaa

ei minun tarvitse

löydän huomisestakin eilisen
ja kun sanani tuon
on ne käytettyjä ja kuultuja
toistosta särkyneitä

I can see two lovers
in the past

How happy you were
how less you knew

a Thought
it would last

you were beautiful
you were oblivious

she had you
you had her
we shared the Love

Minkä päällä rakentamasi parisuhteesi seisoo? Onko alla pehmoinen maa nimeltä rakkaus vai kylmää soraa ja kiveä? Rakennustekniikastakin vähemmänkin tietävä voi sanoa, ettei suollekkaan kannata taloaan rakentaa.

Ennen naimisiin mentiin, koska oli pakko. Taloudellinen pakko. Naisen kumppaniksi ei kelvannut kuka tahansa, vaan joku sellainen, joka pystyi elättämään perheen. Vaikka kuinka hurmaava satunnainen tyhjätasku olisi ollutkin, ei tämä olisi kelvannut vävyehdokkaaksi. Tämä oli aikaa, jolloin liitot kestivät. Intohimolle ja tunteille ei ollut varaa, vaan liitot solmittiin järjen mukaan. Voi kuinka kamalaa, sanoo rakkautta vannova romantikko.

Ihmiset ihannoivat rakkauden tunnetta. Täyttä paloa ja intohimoa, jännitystä ja mielihyvää. Toisaalta rumalla rakkauden kääntöpuolella on omistushaluisuus, mustasukkaisuus ja menettämisen tuoma tuska. Rakkaus on vailla järkeä.

Tunteet ovat kuin alkukantainen kompassi, jonka perusteella teemme elämän valintoja. Kompassi ailahtelee ja heittelee, eikä mene yhteen järjen kanssa. Väitän, että järki on kehittyneempi instrumentti valitessamme elämämme suuntaa. Vaikka onhan onnellisuuskin tunne ja sitähän kaipaa jokainen. Lopulta sekin on vain mittari mielessämme, joka laskelmoi että "nyt on kaikki hyvin". Voinemme tehdä tämän päätelmän ilman onnen tunnetta. Ai mutta ah, sitä endorfiinin määrää!

Logiikka ja päättely ovat ominaisuuksia jotka tekevät ihmisestä niin yksilöllisen muihin eläinkunnan edustajiin verrattuna. Tunteetkin ovat osa inhimillisyyttä, mutta jospa ne ovatkin vain geneettinen jäänne? Ehkä tunteettomuus onkin vain evoluution aikaansaannosta. Jokainen silti tehköön päätöksensä perustuen ne sitten mihin haluaakin. Onhan yksilö vastuussa teoistaan ensisijaisesti itselleen. Jos valitsit väärin, ehkä ymmärrät miksi ja tiedät minkä perusteella teet valintasi jatkossa.

Olet lämmin syli
ja taivas
kaipaukseni kohde

Katson kaukaa
ja toivon
sinun olevan hyvä

Ja kun satutan sinua
satutan itseäni

Tallinnan reissu ja Suburban Triben keikka vei tänä viikonloppuna mehut tästä hemmosta. Sitten taas vanhoilla silmillä maanantaina duuniin x( Olis hyvä osata nukkuakki silloin kun se on mahdollista. Flunssakin kaiketi taas tulossa..

Tapasin Tallinnassa rentoja katumuusikoita, kun oma gängi päätyi viettämään iltaa erääseen paikalliseen "hieman" ylitäyteen yökerhoon. Eiväthän he suomea puhuneet, mut englanti taittui hyvin. Siinä sit ulkona vaan hengattiin ja jäbät musisoi. Poliisikin siihen tuli stoppia vetämään yhdessä vaiheessa, mut hetken päästä homma sai taas jatkua.

Tatuoinnin hankinta ollu pidemmän aikaa mielessä ja pitäis jossain käydä vähän tutustumassa ja neuvottelemassa. Parit kuviot olis mielessä, mut jos joku artisti sais kehiteltyä niihin vielä jotain omaakin.

Toisilla oli sitten kouluun paluu näinä kuluneina viikkoina. Itsellä näin ei ollut. Työsoppari jatkuu ja hyvä niin. Koulusta ei pahemmin muuta kaipaa kuin suuremmissa määrin ollutta vapaa-aikaa. Täytyy arvioida tilannetta taas kevään lähestyessä.

Rahanmenokin muuttuu liikaa tulojen mukaan. Ei kyllä pitäisi, jos haluaisi laittaa rahaa säästöönkin. Kulutuskulttuurissa eletään. Ihmiset hassaa rahansa puoliturhiin ylellisyystuotteisiin, ottaa mielettömät asuntolainat ja elää yli varojensa, velaksi.

Puoliturhuuksista puheen.. Tilasinpa itsekkin HTC:n älypuhelimen. "On niin nätti, mukava käyttää ja kamalasti ominaisuuksia." Puhelinoston sijaan ostinkin siis monitoimilaitteen. On silti vaikea määrittää mikä on tarpeellista ja mikä ei. Tottumuksen kautta ruvetaan vaatia parempaa eikä huonompaan enää tyydytä. Koenko tarvitsevani moista vempelettä? Kyllä. Mutta tarvitsenko sellaista oikeasti? No.. Tuskin.

Pitänyt taas rustailla vaikka mitä ajatuksia ylös ja ulos. Toisaalta siitä saavutettu hyöty on melko mitätön, viihdearvosta puhumattakaan. Olisi osattava kertoa mielensä pyörylät kiinnostavalla ja karismaattisella tavalla, jos niillä haluaisi herättää myös muissa jotain ajatuksia tai tunteita. Se ei riitä, että se on vain omaa kivaa.

Voisipa hän rakastaa sinua niin kuin hän rakastaa hetkiä kanssasi.

Käveltiin kaverin kanssa viime yönä Järvenpään keskustasta Keravalle hetken mielijohteesta :D Pari tuntia siinä tais vierähtää niitä näitä juttuja höpisten. Vaatteet on kyl märkinä vieläki. Hankeen ja lätäkköönkin tuli upottua. Ei välttämättä paras sää ollu tosiaan. Mut khyl ihan hauska keissi. Kunha ei tullu ny vilustuttua vaan :P

Joku Primera peruutti sitten tänään parkkipaikalla oikeaan etukylkeen. Äijä vielä yritti kieltää ettei siihen mitään jälkeä tullut, vaikka tulihan siihen järkyttävä lommo :S Otin sit parit kuvat ja myönsihä se sit virheensä. Toivottavasti ei vaan tuu mitään ongelmia tyypin kanssa, vaan sujuu noi vakuutusasiat mallikkaasti.

Sattuuhan noita tietty.. Mut sit moottoritiellä joku pakettiauto meinas ryystää itsensä toiseen kylkeen kaistaa vaihtamalla. Hyvä ettei omassa perässä ollu ketään, ku jarrua sai antaa oikein kunnolla. Onneksi tien pinta oli kuiva. Oli lähellä ettei pinna katkennu siinä vaiheessa. Jälkeenpäin kun ajoin äijän rinnalle, ni eiköhän se puhunu vielä puhelimessa. Raah.