IRC-Galleria

Hmm. Kävin toissapäivänä terveyskeskuksessa. Aamulla alko ahdistaa ja tein jotain tyhmää (enkä ees kunnolla tajunnu tekeväni) ja sit lähin sinne terkkarille. Pääsin päivystävälle hoitajalle suht pian, ja se anto päivän vapaaks koulusta ja määräs lääkäriajan seuraavalle (tälle) päivälle. Anou... En menny tänäänkää kouluun. Etoo... Etoo... BDI-testistä (vai mikä se nyt oli, masennustesti) 32 pistettä (laskin ite 34). 30-63 pistettä: vakava masennus. Kahden viikon sisällä pitäs tulla lähete nuorisopsykiatriselle.
En uskalla kertoa äidille että oon pois koulusta, se ei tiedä mitä oon tehny ja missä ollu, oon vaan valehdellu et kaikki on normaalisti. Ei sille ny voi oikeen mitään sanoo, se pitää mua kauheena melodraamakuningattarena - viime syksynä oli sama homma, ei ihan yhtä pahana mut kuitenkin, ja äiti lähinnä suuttus ja sano että "no, mun mielestä tää on kyllä vaan poissaolojen kalastelua". Vituttavaa. Kenelle sitä puhuu jossei omalle äidilleen, perkele!
Olen siis virallisesti masennusta sairastava silmäpussinen angsti-Itachi. Wootwoot, jippii. Saa nähä haluaako ne mut pillerikuurille, en oo oikeen suopee sitä ajatusta kohtaan. Ja koulupsykologille en enää mene, se on vissi ja varma.

Kiitokset mun paraparaparille, olisin varmaan itkeny viimeset kaks päivää ellet sä olis mun tukena, lintsaillu mun seuraks ja syöny mun kaa jätskiä ja tanssinu Sorania varmaan viiskytä kertaa läpi.
Kiitokset Sasu-chanille, sulle tekstasin ekana kun hiffasin mitä oon tehny. Kunpa asuttais lähekkäin.
Kiitokset Hidan-chanille, on ihanaa kuulla että sä välität ;___;
Ja kiitos kaikille jotka on olemassa ja puhuu mulle ja muistaa mut.