USELESS RANT COMING SO IF YOU'RE NOT INTERESTED THEN WHY DON'T YOU FUCK OFF ALREADY.
Mikä tässä lihavuudessa on? Miks lihavia kiusataan? Miks meki puhutaan koulussa koko ajan hambeasteista? Onkse jotenki noloa olla pyöree?
Mun mielestä on noloa ajatella "olisinpa mäkin tollanen" kun telkkarissa näytetään 170cm-40kg tyttö.
Mä oon tosi nolo. Oon sekä lihava, että ihannoin anorektikoita.
Mä en nyt halua yhtään mitään vitun "mä oon sua lihavampi" kommentteja koska ne ei mun oloa helpota ja tää on täysin itsekästä ja oloa parantavaa ranttia joka ei paranna mun oloa yhtään. En kaipaa myöskään sellasia "häpeän sua jos ihannoit anoreksiaa" tai "et sä oikeesti haluais olla anorektikko" juttuja. Kyllä, oon oikeasti sitä mieltä et se olis parempi kun tää.
Onkse noloa hengata lihavan ihmisen kanssa? Onkse joku statuksen lasku jos kaverit ei oo tarpeeks laihoja? Nolottaako ihan vitusti sanoa että on mun kaveri? Peräti samassa koulussa ehkä? Tungenko mä jopa samaan porukkaan coneissa tai koulussa? Kehtaanko jutellakin?
No jos nolottaa ni voitte vittu painua helvettiin koska mä en ala olla mikään arvonalennus yhtään kenellekään.
Voin kuvitella että vanhempia hävettää ku lapsi on tällänen lyllerö. "Ei niitä varmasti hävetä" joku sanoo nyt. No kyllä vitussa hävettää. Sen alkaa tietää siitä ku isä on niin epätoivonen että tarjoaa Korean matkaa palkinnoks siitä että laihdutan itteni kuuskytäkiloseks. Kaikki mistä puhutaan on paino. Personal trainerit. Liikunta. Ruoka. "Saanko syödä tän suklaakonvehdin?" kysyin pöydässä. "Noh... Laitetaan puoliksi" sano isä.
On helvetin hyvä fiilis ajatella, "olispa mulla anoreksia, sekin olis parempi kun tää", tai "jäänköhän ilman kavereita heti ku lihon tästä kymmenen kiloo".
"Apua, mitä jos en saa näitä kiloja pois, dumpataankohan mut kohta ulos porukasta."
"Eiks mun kaverit vois olla rumempia ni mun ei tarttis hävetä olla minä."
"Mä en halua olla minä."
Kyl muaki hävettäis olla minä.