Tiätteks kuin kivaa on elää jalan kanssa jolla ei voi kävellä ja johon sattuu ihan randomeina aikoina vaik sitä ei ees liikuttais? Varsinki ku siihen sattuu niin paljon että tekee mieli vaan itkeä ja huutaa.
Ja tiätteks mikä tekee tästä velä vähän parempaa?
Mulla on tanssikisavideon dedis tiistaina.
Mä en osaa sitä koreografiaa.
Tällä jalalla ei harjotella.
Tappakaa mut nyt.
Ja siis hienointahan tässä on se että oon yksin kotona, joten jos jotain tapahtuu ni tough fucking luck.
Vittu.