IRC-Galleria

Aamun valjetessa avaan silmäni,hän on siinä taas.
Kosketus hänen ihollansa,asian varmistaa.
Eilen kun astuin kylmään,ja kävelin kotiinpäin
hän käveli mua vastaan ja silloin sen näin.
Yhden tuskaisen kyyneleen.

Hetkeä myöhemmin itseni löysin luotaan hänen
kaiken menneen edessäni näen.
pelottaa astua eteenpäin,mutta hyvä on mun näin.

"ja polte joka sieluansa korventaa,on vain,vain rakkaus"

Oli vieläkin aikas tuskaista katsoa Eetun omistajan ja hyvän ystäväni Jarkon sivuilta netlogista surullinen kertomus Eetun viimeisistä hetkistä. Mä oon ollut jo 9 kuukautta ilman koiraa.. Elämä on julmaa.
Yhtä julmaa oli katsoa ekaluokkalaisten kertomuksia perheestään kun yksi pieni enkelipoika sanoi:
"Mun äiti on kotona tekemässä ruokaa ja isi on täällä meidän kanssa" opettaja ihmetteli vastausta ja poika tarkensi:
"Kun isi lensi taivaaseen,se lupas olla aina mun mukana missä ikinä olenkin". Opettaja itki tunnin jälkeen.. Ja minä meidän sohvalla sain pyyhkiä silmäkulmaani. Vartioikohan Eetukin kulkuani?