Töissäolo oli suurinta tuskaa mitä oon kokenut näiden tylsistyttävien ja ankeiden viikkojen aikana. Istuin nettikahvilassa ja katselin kuinka ihmiset vaelsivat ulkona t-paidoissaan ja topeissaan nauttien aurinkon toisinaan paahtavasta kuumuudesta. Minä olin sisällä.. Tunnin ruokatauon ja lukuisat ajatusmatkani vietin kokonaan muualla mutta sen 4,5 tuntia mitä siellä jaksoi,oli kyllä paljon vaadittu minulta. Kotimatkan olisin tahtonut vain kävellä. Kuitenkin hyppäsin sopivasti saapuneeseen bussiin jolla matkustin. Laahustin hitaasti,pää pystyssä kasvot auringossa kotiin ja oltuani sisällä 7 minuuttia,tuli rakkaani kotiin. Lepäilyä,lisää lepäilyä ja koiran kanssa pyörälenkki. Ilman takkia ensikerran tänävuonna. Koira väsyi,nukkui ja minäkin käytin hetkeni murun vierellä lepäilemiseen. Söimme kevyesti,onneksi koska en ole tänään tehnyt mitään fyysistä ansaitakseni ruoka-annoksen. Kaupassakin taas ahdisti kun mietin mitä söisin. Riisifrutti,230kcal ja nälänpoistavaa.. Hyvä valinta. Mutta,ei mene kauaa kun taas saa syödä.. muutama viikko..toivottavasti. Olisin tahtonut HD ajelulle tänään,mies ei ole liikkunut sängystä vessaa ja keittiötä pidemmälle töiden jälkeen. Annettakoon anteeksi,ei ole helppoa olla kipeänä.