Ahdistus ei tälläkertaa hyökännyt mansikasta vaan puhelimesta. Eikai sillä ole väliä mistä se tulee,mutta täällä koneella me istutaan taas,minä ja vanha ystäväni ahdistus. Maanantai lähestyy hurjaa vauhtia ja tuo mukanaan pelon että kaikki menee jälleen pieleen. Luulen että vietän elämäni merkittävimmän hetken yksin eikä kukaan ole todellisuudessa kuin nauranut "luuleeko todella että me ollaan sen kavereita"niimp niin,mitäs minä sitten.. Lauantaina olis mustassa pispalassa hyviä bändejä,mutta kiinnostus törmätä ylöjärveen on sama kuin heittäytyä järveen :) Hän voi saada sanoillaan/olemuksellaan mun pienen pään sekaisin niin pahasti että selviäminen vie taas paljon aikaa. Vaikutusvaltainen ihminen. Jossain soi musiikki,väsyttää aivan liikaa,nukkuminen on ollut tänään pääasiallinen harrastus jossei lasketa epäonnistunutta reissua keskustaan. Siitäkään mitään apua ollut,en osaa hoitaa asioitani.