IRC-Galleria

Oon ihan poikki tästä päivästä. Lähdin pajalta aikaisemmin huonon olon valtaamana ja aivan jäässä. Nokoset,sitten kikin kanssa pirkkahallin viereen treenaamaan käyttäytymistä ja hyppimään parin esteen yli. Kiksu oli aivan innoissaan ja nakki auttoi,tai ei auttanut keskittymisessä. Ihmeellinen örinä ei ole muuttunut mihinkään. Muistin kikin pitäneen alkuaikoina samaa ääntä kieriessään lattialla ja kun luulin sen olevan kipeä.. Nyt se vain seisoo,tuijottaa ja örähtelee mulle..siitä sitten. Oon niin poikki etten jaksais nyt leikkiä,kun kiksu aina lenkin jälkeen alkaa riehumaan ja tuo mulle kaikki sen lelut "äiti,millä sä tahtoisit leikkii? Löydettiin kentältä myös punainen "patukka" lelu joka oli hyvä palkka nakin sijasta vaikkei tietenkään yhtä hyvä. Kiki rrrakastaa taistella jostain,oli se sitten sen peitto,tai ihan pelkkä keppi mistä saa hyvän otteen. Käytiin vielä kunnon iltalenkillä ettei lihakset jumiutuis pahasti eikä koirassa näköjään riitä enään virtaa. Telkusta tulee rock suomi!!

Kello ei oo vielä mitään,on pimeetä ja sataa. Olin eilen kavereita moikkaamassa ja rakkain oli myös liikkeelllä. Mustasukkaisuus draamalta ei vältytty tietenkään,jutelin Moraine mc:n ihmisen kanssa ja heti alkoi piinaus,puheluita 10 metrin takaa pöydästä ja viestejä "kenen oot"..Lapsellista. Noh,jouduttiin sitten vielä käveleen kiksun kanssa messukylästä,jonne oli tarkoitus mennä yöksi,kotia kohti
En jaksanut riidellä.. Nyt tässä hereillä miettii voisko toi sade hellittää että pääsis lähteen valkeekoskelle? Oon niin odottanu sitä..

Olin ruokailussa kun olkaani koputettiin ja kuului "Mitäs punapää?" Käännyin ja näin tutun naaman. Kas,ylöjärveltä yksi jätkä joka pyöri paljon samassa sakissa. Olin hämmentynyt kun selittelin tapahtumia ja tajusin samalla kuinka aika on taas vilahtanut. On kulunut 10 tai melkein 11 kuukautta siitä kun olen lähtenyt vauhdilla pois yläjärveltä. En ole huomannut ajankulua vaikka herra ylöjärvi onkin ollut unissa,painajaisissa ja mielessä. Olen myös kerran nähnyt hänet,mutta minulla ei ole hänelle mitään sellaista asiaa jonka hän tahtoisi kuulla. Olisi kyllä kiva toisaalta kertoa,kuinka olen kuitenkin onnistunut saamaan asunnon ja kuinka elän Kiksun kanssa suht hyvää elämää ja kaikki ylimääräinen sekoilu on vähentynyt. Tuli poltettua 3 viikkoon ensimmäinen rööki,ihan vain seuraksi. Tulipa Hyvä mieli.. :)

Täällä oon käymässä ja ihan väsy. Oltiin pajalta keilaamassa kaupin keilahallilla ja sieltä oli kiva sit kävellä tänne mieluummin kuin odottaa kyytiä. Saan sit taas olla kotona ihan tarpeeks monta iltaa. Kikii on ikävä,vaikka se onkin puupää. Taas tuntuu ettei se välitä yhtään siitä mitä sille sanoo ja tekee. Se vaan tuijottaa apaattisena eteensä eikä reagoi puheeseen. Ehkä sillä on syysmasennus. Mulla on ainakin..

Aamulla kun herää kellon soittoon,tietää sen olevan 07:00 vaikka on säkkipimeää. Jos herää ilman kelloa,ei ehkä tiedä onko kello 01:00 vai:08:00? Pimeys ahdistaa ja koiran kanssa los lähteminen kestää pukeutumisen tähden liikaa aikaa. Kesällä ei tarvinnut kuin harjata hiuksia ja lähteä. Jos sataa,laitan kikille vielä sen oman sadetakin joka on kätevyydeltän täysi nolla. Suojaa koiraa hyvin mutta jokaisen jalan pujottaminen erksen ei oikein onnistu kikin tapauksessa helpolla. Täytyy yrittää modifioida hieman..

Syysmasennus on alkanut iskeä,olen kokopäivän ahdisunut ja väsynyt eikä mikään tekeminen kiinnosta. Yritän tehdä pajalla työni mahdollisimman hitaasti jotta aika kuluisi ja tuijotella kelloa iloiten jokaisesta tunnista jonka se kulkee. Pajapäivän jälkeen tulee kyyti ja koiranhoitaja hakemaan,menen kotiin ja lysähdän teekipon kanssa säkkituoliin. Kiki tahtoisi tietenkin leikkiä ja ihmettelee kun minä vain tuijotan apaattisena sen yrityksiä alkaa riehumaan. Hetken levättyäni lähdemme kunnon päivälenkille jonka jälkeen olen jälleen lähtöpisteessä. Aivan puhki..

Tänään kiki ontuu "onneksi" ei tarvitse mennä koirapuistoon vaan päiväkävely riittää mainiosti. Olen myös pienentänyt ruokamäärää ja yrittänyt keksiä mahantäytettä enemmän energian sijaan..

Lauantaina oltiin siis kikin kanssa valkeakoskella treeneissä ja moikkaamassa ihmistä joka kuulemansa perusteella todella tahtoi nähdä "onko asiat todella niin"
Kiki käyttäytyi automatkalla kuten normaalisti,hysteerinen vinkuminen,tärinä ja stepaaminen olivat ennallaan ja minun oli jo alkuvaiheessa pakko mennä takapenkille pitämään koiraa maissa jotta ei loukkaa itseään kun kurveissa lentää melkein nurin. :( Kiki ei pidä siitä että pakotan sen,mutta no choise..

Perillä oli paljon jengiä ja kiki aloitti tervehtimisen murinalla ja rähinällä. Kaikille annettiin nakkia ja päästin koiran irti tutustumaan ensimmäiseksi miehiin ja sitten loppuun porukkaan. Paikalla oli myös Kikin veli "kepa" ja ilmeisesti myös toisen veljen(?) omistaja.. En ehtinyt keskittyä ihmisiin. Nakki-operaation jälkeen lähdin kikin kanssa kävelemään narussa kentän toiseenpäähän ja miehet lähtivät juoksemaan kohti. Kiki oli saanut kuitenkin jäljen nenäänsä eikä edes huomannut mitä ympärillä tapahtuu. Harmillista,koska olisin halunnut näyttää ohjaajalle kuinka kiki normaalisti reagoi. Noh,ehkä ensikerralla sitten.
Minsta tuntui,että koska oli paljon ihmisiä,ei ohjaaja kekittynt siihen mitä hänelle kerroin vaan puuhasteli siinä samalla jotain muuta ja ohjasi muita. Olin itse "hieman väsynyt" edellisen illan jäljiltä oten en jaksanut moneen kertaan toistaa samoj lauseita. Matkaevääksi sain esimerkin vetämisen poiston hajoittelusta vinkkejä ja liinan jolla ne onnistuvat. Hänen mielestään kiki ei ole heikkohermoinen eikä mitenkään epänormaali,ja sai sen kertoessaan minun oloni hieman vittuuntuneeksi sillä kikin käytös siellä ja kotona eivät täsmää yhtään. Lisäksi hän kuvitteli että olen luopumassa koirasta eikä kuunnellut vaikka jälleen yritin kertoa miten asiat ovat todellisuudesssa. Hmm,silti hyvin pätevä ihminen. Ei passaa haukkua kai enempää. :)
Olen menossa ensi lauantaina uudelleen ja aion ottaa imurin putken mukaan,jotta hän näkisi miten kiki oikeasti pelkää. Ajattelin myös että hän voisi tulla itse toteamaan kunka kiki joutuu paniikkiin autossa ja yrittää joitain omia keinojan rauhoittaa koiraa.
Myös eroahdistus harjoittelu on varmasti paikallaan jotta koira jonain elämänsä päivänä oppisi vielä jäämään kotiin. Aina kun ei hoitajaa ole tarjolla.. Minä tahdon auttaa koiraa oikeasti,ja nyt olen löytänyt ihmisen joka voi auttaa minua auttamaan. Aia hyvä mieli..

Viimeiset lomapäivät ovat lähteneet käyntiin ja ajattelin yrittää viettää ne parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt nautin vielä Lonkero.Vodka lasillisia ja odottelen että koiranhoitaja ilmoittelis itsestään. Baarissa odottelee pari kaverii ja siskolla on bileet joihin olis tarkoitus mennä. Rakkausasiat ovat from ass. Kolmeen,tai oikeastaan neljään päivään ei ole hänestä kuulunut mitään enkä enään edes jaksa ilmoittaa omista kuvioistani. Kyllä hän soittaisi jos minun olemiseni kiinnostaa edes pätkääkään. Onhan elämässä tietenkin tärkeämpiäkin juttuja.

Kiki saa tuomion huomenna. Vien sen ihmiselle joka kiinnostui kuultuaan sen monivammaisuudesta. Ihmiset puhuvat jo lopettamisesta joka on loukannut minua syvästi sillä he eivät tiedä asian kokonaisuutta esim hyökkäyksen takaa. Enkä ajatellut luopua koirasta ennekö sen kanssa eläminen on mahdotonta. Kii on kuitenkin saanu 9kk parempaa elämää ja uuden mahdollisuuden olla koira. Minulta se lähtee tietenkin taivaaseen.
Mikäli ihmiset ovat oikeassa että kiki on niin kipeä että alkaa olla agressiivinen,on tietenkin aika luopua siitä,sillä olenhan luvannut "en anna sinun kärsiä" niinkuin annoin Eetu paran silloin viimeisen vuoden olla 3 jalkainen koira,sillä 13 vuoden yhteiselon loppuminen oli liian kammottava ajatus. Eikä sen viimeisen piikin näkeminen saanut minussa raktiota aikaiseksi,ei minkäännäköistä. Itkin vasta illalla kun olin laittamassa tapani mukaan iltapalaa eikä kukaan tullutkaan syömään. Eetu? Missä sinä olet?

Nyt tuli pieni suru..

Toissapäivänä oli iltapäivä j ilta ihan huippua kun pääsin hypyttämään kikiä oikeilla esteillä ja sain näyttää mitä ollaan opeteltu TOKO puolella..? Tiituli oli katsomassa :) Menin kentälle myös eilen kun kiki oli taas täynnä virtaa. Noh,aluksi se ei tietenkään voinut keskittyä minuun/rapisevaan herkkupussiin mutta hetken kun sai haistella oli taas huomio minussa. Oltiin siellä varmaan tunti ja hyvin meni,ainakin mitä videomateriaalissa näkyi.
Tänään on ollut taas ei niin hyvä päivä kikin kansa. Puolenpäivän maissa aloin imuroimaan ja koira tärisi aivan hirveästi ja säntäili ympäri asuntoa etsien piilopaikkaa. Lopulta laitoin sen vessaan kun en kestänyt katsella. :( Sen jälkeen olin viemässä sitä hoitoon hetkeksi kun vastaan tuli mies kävelysauvojen kanssa. Kiristin narua hieman,jotta päästäisiin ohi nätisi,mutta kiki oli yhä järkyttynyt imurista ja päätti "mä tapan ton" ja niiin maisua vietiin muutama askel täydellisen murinan ja rähinän saattelemana kohti mutta onneksi sain pidettyä koiran ennekö se pääsi "iskuetäisyydelle".. Pelästyin tietenkin,ei kiki koskaan ole hyökännyt ketään kohti. Pidin koiraa jalkojenvälissä kurkuista koska en luota pannan kestävyyteen (muovilukko) ja kehotin sauvailijaa liikkumaan ripeämmin/toiseen suuntaan.
Laitoin asiasta tiedon ystävälleni joka on ollut täysin hullujen "sotakoirien" kanssa tekemisissä ja myös eräälle toiselle joka on erikoistunut käytöshäiriöihin. En tiedä mitä tehdä jos kiki on pidettävä muualla aina kun imuroi,vaihtaa roskapussia että sen kanssa olisi helpompaa ja turvallisempaa liikkua ulkona. Saa nähdä mitä ihmiset kommentoivat.. :( Ostan myös kestävämmän pannan mikäli kikin traumat pääsevät valloilleen uudelleen..

Vaikka oon asunu täällä vasta 18päivää,tuntuu silti että oon ollu jo ikuisuuden..Tänne on niin mukava tulla jokainen kerta. Mulla toimii netti niin huonosti,että on jäänyt tää blogi pitäminen kokonaan. Päiväkirjaan oon kirjoittanut ehkä 2 kertaa.. Kaikkee tapahtuu mun elämässä kokoajan,sekä mukavia sekä niitä ei niin mukavia asioita. Rakkaus asiat ovat ihan kohdillaan taas hetken aikaa ja koiran kanssa olen päättänyt aloittaa ihan kunnolla oman elämän ja panostaa koiraankin enemmän. Kiki on mulle oikeasti liian rakas..Toisinaan kyllä sitä rakkautta tarvitaan etten heitä viimeistä toivoa menemään kun mikään ei onnistu enkä tiedä millä saisin kikin ymmärtämään mistä on kysymys kun sanon "älä vedä" tai "ei ota" ilman että se heittäytyy peloissaan "mä en kuuntele" vaihteelle ja painaa pakoon minkä jaloistaan pääsee,oli narua tai ei.. :( Sen jälkeen tulee aina se hyvä aika,kun kaikki on kohdillaan ja me kuljetaan tunteja pitkin iidejärven rantaa rauhassa,naru löysällä ja nautitaan vaan toisistamme. Kun tullaan sisälle,kiki menee automaattisesti omalle paikalle istumaan ja odottamaan ruokaa eikä hypi pöydillä kerjäämässä sitä.. Kumpa aina olisi näin.. Nyt tuo otus on saanut tunnin aamulenkin,ruokaa ja nukkuu sängyllä kippurassa. Hyvä..

Mä kävin eilen kaupungissa moikkaamassa kavereita vaikka mul ei ollu rahaa. Huomenna KELA:n paskiaiset ehkä saavat laitettua mun tilille jonkun euron jotta pääsen tiistaina autolla Dobberi tapaamiseen ensimmäistä kertaa. Tekee kikille hyvää tavata uusia ihmisiä ja koiria,ehkä pääsisi leikkimään kun ollaan harjoiteltu hetki käyttäytymistä :D Nyt on kyl hyvä fiilis,ei voi muuta sanoa. Tänään olis tarkoitus pitää kuvaus sessio puistosa,saa nähdä mitä siitä tulee?

Torstaina sain avaimet käteen ja astuin paikkaan,jota olen tahtonut jo vuosia. Omaan kotiin. Muuttohälinä on ollut minulle vierasta joten hyvin rasittavaa,mutta kokoajan tiedän että se päivä koittaa kun tämä on valmis ja se päivä kun saan itse päättää kenet päästän tuosta ovesta sisään ja ketä en? Vihdoin minulla on valta!! Kiki on viihtynyt myös hyvin. Ei edes haukkunut kun kävin tänään kaupassa ja hakemassa loppuja tavaroita tuosta 500 metrin päästä jukalta.
Tänään on tarkoitus käydä vielä K kaupassa kunnolla ja ostaa pieniä mutta tarvittavia asioita jotka tekevät tästä hetki hetkeltä enemmän minun näköisen..ihanaa. Kuvia tulee kun saan ahdistavan valkoiset seinät jotenkin peitettyä..