Menimme synnyttäjien vastaanottoon jossa annoin pissanäytteen (puhdas) ja otettiin sitten käyrää sydänäänistä ja supistuksista. Minun piti sitten "niplata" nännejä, jotta käyrille saatiin supistuksia. Muutama supistus tulikin, mutta ei olleet juurikaan kipeitä. Tämän jälkeen lääkäri ja ilmeisesti joku lääkäriopiskelija tekivät sisätutkimuksen ja paikat oli n. 2cm auki. Painoarvioksi ultrassa saatiin n. 4kg. Tämän jälkeen lääkäri ensin tuumasi, että voit lähteä kotiin ja tulla keskiviikkona takaisin jos en aiemmin ole poksahtanut. Hetken päästä hän sitten päättikin, että otetaan vielä käyrää kun oli huomannut sykkeen laskua yhden supistuksen aikana. Vaikka uusissa käyrissä ei mitään poikkeavaa ollutkaan päätti lääkäri niin, että jään osastolle ja seuraavana aamuna käynnistetään. Olin jotenkin jo ajatellut että pääsen vielä kotiin ja sitten kun jouduinkin jäämään osastolle niin harmitti ihan hirveästi. Toisaalta oli helpottavaa tietää että käynnistys tapahtuu seuraavana päivänä.
Käytiin siinä Tonin kanssa pizzalla ja minä menin sitten osastolle odottelemaan seuraavaa päivää. Toni tuli töiden jälkeen käymään ja yhdessä käytiin haahuilemassa sairaalan käytävillä. Päivän mittaan oli ollut pieniä vatsanvääntöjä, supistuksia ilmeisesti. Toni lähti joskus 19.30 ja sovittiin että tulee sitten osastolle jo aamusella.
Oli jotenkin raihnainen olo ja selkää jomotteli. Päätin ottaa kunnon suihkun ja painua nukkumaan. Uni ei oikein tullut ja hoitaja toikin särkylääkettä ja unilääkkeen kun kerroin että on vähän huono olo. Toni soitteli vielä joskus 21.30, toivotteli hyvät yöt ja että aamulla nähdään.
22 jälkeen olo tuntui tosi tuskaiselta ja päätin käydä kysymässä yöhoitajalta lisää lääkettä. Laittoi minut sitten käyrille, mutta mitään supistuksia se käyrä ei piirtänyt. Siinä vaiheessa itsekkin tajusin, että kyllä varmasti mua supisteli, jopa 3 minuutin välein. Mutta olikohan ne olleet säännöllisiä? Yöhoitaja päätti tutkia alakerran, että jos vaikka paikat olisi hitusen auenneet. Ylläri, pylläri hoitaja sanoikin: Juu, soitappa miehelles että tulee joutuin synnyttäjien vastaanottoon, oot nimittäin 8cm auki. Kiireellä siitä sitten soittamaan ja herättämään mies, että äkkiä laitokselle nyt. Hoitaja tuumasi matkalla, että sä et nyt sitten mitään kivunlievitystä enää saa, mutta eipä tuo siinä vaiheessa enää paljoa haitannut. Kävelin itse synnytsosastolle ja matkalla tuli ehkä 2-3 supistusta ja piti vähän seisahtua hengittelemään. Miltei samantien kun pääsin synnytyssaliin niin alkoi ponnistuttaa ihan kamalasti. Paikat olivat täysin auenneet. Kätilö sanoi että kokeile vaan ponnistaa ja niinhän minä ponnistin, 2 kertaa peräkkäin, joista toisella kerralla lapsivedet ryöpsähti lattialle. Huoletti että ehtiikö Toni mukaan. Hyvin onneksi ehti ja ponnistuvaihetta kesti 30minuuttia. Poika tuli ulos pää ja toinen käsi samaan aikaan ja sen takia jouduttiin vähän enemmän tikkaileen. Välilihakin leikattiin ja tikkailtiin.
Synnytys oli näin ekakertalaisen mielestä helppo ja nopea, eikä mitään traumoja jäänyt. Harmitti vain kun kamera jäi osastolle ja synnytyksestä ei sitten juuri kuvia saanut.