On kauheaa, että on joku ihminen, jonka kanssa tulee niin hyvin toimeen ja on niin samallainen ajatusmaailma, mutta tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia tätä kohtaan. Tekisi niin mieli viettää tuon ihmisen kanssa enemmän aikaa ja jutella enemmän, mutta ei uskalla sanoa mitään.
Kaikki hänen kanssaan käydyt keskustelut on sellaisia että pieniä kipinöitä lentää välissä, mutta siihen se vaan jää. Ja minä juttelisin.. ja sanoisin nämäkin asiat jos vain saisin sellaisen mahdollisuuden sellaisessa ympäristössä että voi sitten karata paikalta jos siihen ilmenee tarve.