pari viikkoo menee ja jo hautakivee/
haikeen kaiverretaa kaverin tän monen parhaimman nimee/
se saa ystävät ja suvun suremaan/
miettien ”ei eläny unelmaa”/ ja kaikki johti kuolemaa/
Junat lähtee ja junat palaa/
mut ei kaveri tää pysty olee aloillaa/
kulkee alikulku tunnelis/
Steissit vaihtuu ja silmät painuu/
kiinni kovaa
ei kai koskaa uskonu et omal kohallaan/
on kaikki kohaltaan/ ja kaatuu luokse kovan soramaan/
Kai kiveen kirjoitettu, "lepää rauhassa".
Mutta poika ei saa rauhaa ja kääntyilee viel haudassa/
Mitäpä tulikaan tehtyy ja mitäpä tulikaan vedettyy.
ku jossain siellä sisäl poika jo kauan sitten menehty/
Jalat tahtoo kulkee sinne missä tapahtuu
ja jos joku koittaa puhua ni pää vaan tuuttaa varattuu/
Ei kai voi ymmärtää miks on kaikki vaarallista.
Tai siis ainakin jos itelle se on kaikki tavallista
mut siivet katkee aikanaan ja polun pääs on kuolema/
Hautakivi muistona nuoren pojan matkasta.
Jos kaikki kaatuu niskaan niin on elämä raskasta/
Poika koski värttinää, samalla päänsä tuhosi.
Ei muistanukkaan varotust vaan unohti ja nukahti/
R.I.P ville rakas<3