IRC-Galleria

Kyllä sitä joskus mietityttää mikä tarkoitus kaikella on vai onko tarkoitusta ollenkaan. Mennäänkö sitä vaan valtavirran mukana vai tapahtuuko asiat niin että niillä on merkitystä.

Itse heräsin tuota kysymystä miettimään pitkästä aikaa viime perjantaisen läheltä piti tilanteen jälkeen... pienessä ulosajossa kun oli niin monta onnea mukana, että ei tosikaan. Mahdollisuudet oli paljon pahempaan ja mitään ei käynyt, ainoastaan säikäytti pirusti.

Ja muutenkin asiat ei mene ihan niin kuin on aiemmin suunnitellut vaan on pakosta joutunut suunnittelemaan elämäänsä uudestaan, mikä on taas tuonut eteen sen, että oikeastaan ihan hyvä niin. Ehkä yhdesta pahasta seuraa monta hyvää...

Tai sitten mä vaan ajattelen liikaa :) ehkä pitäisi vaan toimia eikä pysähtyä aina miettimään.

Mutta edelleen, näillä mennään mitä on.

Eilen ja tänään onkin riittänyt tässä vaikka minkälaista sukan kuluttajaa...kaiken maailman hörhöt sitä lähteekin lappiin "vähä katselemaan tarjontaa"...ja pahin on vielä edessä. "kiima viikot" alkaisi kohta puoleen, mitä sekin sitten tuo tullessaan niin sen näkee sitten.

Omalta kohdalta voisi sanoa, että takki on tällä hetkellä aika tyhjä...pariin viikkoon tehny reilusti yli sata tuntia niin alkaa tuntumaan. On vähän veto poissa. Mutta ehkä se perjantaina korjaantuu kun päästään Sinin kanssa minilomalle Rovaniemelle...pääsee kunnon kauppoihin shoppaa :) kyllä on elämän ilot taas pienestä kiinni.

Muuten fiilis jees, näillä mennään mitä on :)

Nyt tehdään töitä taasen...hiiihtoloma kausi alkanut ja sen kyllä huomaa. Ei sen puoleen, eipähän ole vapaa-ajan ongelmia kun töitä riittää. Ja taas viihtyykin vähän paremmin...taisi olla vain hetkellistä koti-ikävää. Nyt vaan pitäisi keksiä mihin sitä suuntaa täältä...vaihtoehtoja kun tulee koko ajan lisää ja houkutellaan ties minne, vielä kun keksisi mitä sitä ite haluaisi.

Nyt on kyllä niin kova koti-ikävä, että saas nähdä miten käy...

Tää viikko on ollu jokseenkin syvältä. Ehkä isoin ikävyys on Siinan lähtö ylläkseltä, sitä loistavaa leidiä kun tulee väkisinkin ikävä. Ei sillä, kyllähän sitä näkee taas keväällä kun palaa lahden seudulle mut nyt tällä hetkellä tuntuu et kotiin palaamiseen on ikuisuus...ehkä tää leikki kohta riittää. Tai niinku Kati jo mulle totesikin, kyllä mä oon nyt todistanu tarpeeksi et voin olla poiskin...

Töiden puolesta mennyt ihan hyvin, ainut et edelleen vähän yksinäistä yövuorossa, mut tähänkin alkaa jo tottumaan.

Perjantaina sitten taas viihteen puolelle...Taigan avajaiset olisi edessä, saa nähdä miten siellä käy...

Nyt olis ylläs jazz systeemit vedetty läpi ja elämä ehkä hetkeksi taas normalisoituu...eli toisin sanottuna huomenna vielä iltavuoro, mut sen jälkeen baariin ja vetämään pellit kiinni...nollaamaan pää kunnolla :):):):)
Että sellaista tällä kertaa..

Taasen olis työvuorot tehty ja vapaat edessä...kaikki kaksi, joista joudun kuitenkin osan ajasta olemaan jossain ihme koulutuksessa, josta kuulin vasta tänään ohimennen. Että meillä taas tuo informaatio pelaa vallan loistavasti...

Muuten fiilis on ollu ihan hyvä, mitä nyt koti-ikävä vaivaa enemmän kuin tänne ekan kerran tullessa, en tiedä oliko tuo hyvä idea käydä välillä kotosalla, kun nyt vaan miettii mitä kaikkea siellä on odottamassa. Toisaalta täälläkin on hyvät puolensa ja kun nyt tuo flunssa vaan helpottaisi niin pääsisi ulkoilemaan, hiihtämään ja ehkä jopa vähän bilettämään.

Odotan jo niin kovin innolla että pääsen leville ja kattomaan lauri tähkää!!!!

Kyllä on niin penteleen hiljaista, ettei oikein tiedä miten päin olisi täällä kaltion respassa. No onneksi ensi viikosta lähtien vilkastuu ja sitten onkin taas hotelli buukattu täyteen ja on juoksua tiedossa, et kai sitä pitäis nyt nauttia tästä rauhallisuudesta kun vielä voi.