IRC-Galleria

Ilon päivä kun on kaksi vapaa päivää edessä...(pienet on ihmisen ilot)
Surun päivä kun repit lähtee huomenna, taas joutuu katsomaan kun pari ihanaa ihmistä lähtee kotiin. Tän homman huonoja puolia on se kun porukkaa tulee ja menee ja just kun ehtii "kiintyä" johonkin, niin se saattaa lähteä seuraavalla viikolla.. :(
Mutta valoisa puoli on se, että yhteydenpito ei kuitenkaan lakkaa... en olis kyl uskonu kuin paljon täältä on löytyny ihania ihmisiä :)

Rakkaudella, Jennifer

Eli töitä,töitä ja vielä kerran töitä.

Tökkii ja pirusti, mut minkäs teet.

Elämä on.

Näillä mennään mitä on.

Pakkohan se jonkun on tehtävä.

Eli toisin sanottuna taas olis kiva yövuoro putki edessä... onneks näihin alkaa jo tottumaan. Ja eipä sillä mukavaahan tämä on, paitsi neljän jälkeen ku oon ihan yksin niin välillä meinaa vähän pelottaa :) tuntuu et joka kulman takana on mörköjä.

Vapaat meni liian nopeasti ja ei ollenkaan suunnitellusti...enhän mä nähny mitään klamydian enkä suurlähettiläiden keikkaa. Tosin kotiteollisuus käytiin katsastamas lauantaina...ja suurlähettiläiden keikan missasin meidän pomon takia ku oli menny muuttamaan työvuoroja, mä oon nyt yövuoros vaik piti olla levil niiden keikal. No aina ei voi voittaa...

Rakkaudella, Jennifer

viimeinen yö ennen vapaita, saa pari päivää levätä ja ladata akkuja ja ehkä kenties hieman nollata tilannetta...kuningas alkoholin kanssa. Katsotaan nyt, ei hirveästi maittia ole, mutta saattaa se taas jostain löytyä. Tunti vielä ja pääsisi nukkumaan... nukkuminen on vaan niin kivaa :)

Ja huomenna hiihtämään, mikäli vaan keli sallii... :)

Life is wonderful (at least sometimes...)

ja pahasti...kaikki muut lähti tänään katsomaan Yön keikkaa ja mä oon töissä, siis ihan yksin...kaik on menneet :( :(

No mä ajattelen vaan niitä pyhä tunteja, jotka alkaa kohta juoksemaan, jos se edes vähän lohduttaisi. Ja on niillä onneksi toinen keikka vielä huhtikuun alussa niin silloin miekin pääsen :)

Ja ei tää nyt oikeesti oo niin kauheeta ku mä pääsen sunnuntaina katsomaan Klamydiaa ja maanantaina leville Suurlähettiläiden keikalle ;)
Täällä on vaan nyt niin paljon esiintyjiä et ei kaikkia ennätä näkee vaik kuinka haluaisi..

Mutta tänään juhlikoot muut ja mä painan duuniii....

Kyllä sitä joskus mietityttää mikä tarkoitus kaikella on vai onko tarkoitusta ollenkaan. Mennäänkö sitä vaan valtavirran mukana vai tapahtuuko asiat niin että niillä on merkitystä.

Itse heräsin tuota kysymystä miettimään pitkästä aikaa viime perjantaisen läheltä piti tilanteen jälkeen... pienessä ulosajossa kun oli niin monta onnea mukana, että ei tosikaan. Mahdollisuudet oli paljon pahempaan ja mitään ei käynyt, ainoastaan säikäytti pirusti.

Ja muutenkin asiat ei mene ihan niin kuin on aiemmin suunnitellut vaan on pakosta joutunut suunnittelemaan elämäänsä uudestaan, mikä on taas tuonut eteen sen, että oikeastaan ihan hyvä niin. Ehkä yhdesta pahasta seuraa monta hyvää...

Tai sitten mä vaan ajattelen liikaa :) ehkä pitäisi vaan toimia eikä pysähtyä aina miettimään.

Mutta edelleen, näillä mennään mitä on.

Eilen ja tänään onkin riittänyt tässä vaikka minkälaista sukan kuluttajaa...kaiken maailman hörhöt sitä lähteekin lappiin "vähä katselemaan tarjontaa"...ja pahin on vielä edessä. "kiima viikot" alkaisi kohta puoleen, mitä sekin sitten tuo tullessaan niin sen näkee sitten.

Omalta kohdalta voisi sanoa, että takki on tällä hetkellä aika tyhjä...pariin viikkoon tehny reilusti yli sata tuntia niin alkaa tuntumaan. On vähän veto poissa. Mutta ehkä se perjantaina korjaantuu kun päästään Sinin kanssa minilomalle Rovaniemelle...pääsee kunnon kauppoihin shoppaa :) kyllä on elämän ilot taas pienestä kiinni.

Muuten fiilis jees, näillä mennään mitä on :)

Nyt tehdään töitä taasen...hiiihtoloma kausi alkanut ja sen kyllä huomaa. Ei sen puoleen, eipähän ole vapaa-ajan ongelmia kun töitä riittää. Ja taas viihtyykin vähän paremmin...taisi olla vain hetkellistä koti-ikävää. Nyt vaan pitäisi keksiä mihin sitä suuntaa täältä...vaihtoehtoja kun tulee koko ajan lisää ja houkutellaan ties minne, vielä kun keksisi mitä sitä ite haluaisi.

Nyt on kyllä niin kova koti-ikävä, että saas nähdä miten käy...

Tää viikko on ollu jokseenkin syvältä. Ehkä isoin ikävyys on Siinan lähtö ylläkseltä, sitä loistavaa leidiä kun tulee väkisinkin ikävä. Ei sillä, kyllähän sitä näkee taas keväällä kun palaa lahden seudulle mut nyt tällä hetkellä tuntuu et kotiin palaamiseen on ikuisuus...ehkä tää leikki kohta riittää. Tai niinku Kati jo mulle totesikin, kyllä mä oon nyt todistanu tarpeeksi et voin olla poiskin...

Töiden puolesta mennyt ihan hyvin, ainut et edelleen vähän yksinäistä yövuorossa, mut tähänkin alkaa jo tottumaan.

Perjantaina sitten taas viihteen puolelle...Taigan avajaiset olisi edessä, saa nähdä miten siellä käy...