En sillä, et erikoisempikaan elämä liian vähän arvostusta saisi. Onkohan itse elämä yliarvostettua. Mikä itseisarvo sillä muka on?
Tänään oon ollut suurimmaksi osaksi laiska ja hyödytön, mut ihan kivaa oli silti. Ha. Nyt mulla on hyvin kummaisa olo, jos niin nyt voi sanoa sillon kun se on yhtä tavallista kuin se mulle on. Pitäsköhän vaan sanoa et aiks normi olo.
Eilen mua nauratti kun mun ja Samulin ajatukset meni niin samaa rataa: haettiin suklaata yhtä aikaa kun katsottiin Dennou Coilia.
The pillows on aika paras bändi tiesittekst. <3
Ja sit mulla ois sata ja viis koulujuttua tekemättä, mutta en mä jaksa. Maanantaina on kait pakko mennä kouluun kun sit ois jälleen psykiatri iltapäivällä ja sitä paitsi Viivikin tulee jopa kouluun taas. Sit taas en tiiä. Oon niin jäljessä kaikessa et tahtoo mennä motivaatio ja musta tuntuu että opettajatkin jo katsoo karsaasti mut eihän juur mikään mun poissaoloista oo mun omaa syytä, minkä mä millekkään voin. Ja sit on kyl useampi "enkä mee kouluun" -poissaolo mut ääääh emmä jaksa selitellä niitä.
Tahdon itsestäni jonkun uuden kuvan. Mua ärsyttää toi nykyinen. Ärsyynnyn jos joudun katselemaan omaa naamaani liikaa, siis jos se näyttää ihan samalta koko ajan. 8D