"Sä särkyneet unelmasi
tuuleen puhalsit.
Ja kun aamu tavoitteli yötä,
sen utuisen pilviverhon läpi astelit.
Siellä missä ikuisuus
on silmän räpäys vain.
Läpi unen hopeisen
harso hunnun
sä tahdoit mennä kai.
Missä yön jälkeen aamu hiljenee
ja allansa uinuvaa maailmaa
hetkeksi katsomaan jää.
Lähtijöitä hyvästelee
hän säteillään.
Yön kuollessa aamuun
sä aurinkoon tavoittelit.
Heikot siipesi lentoon levitit.
Yli tuikkivien tähtien,
läpi suru laakson kyynelten,
sä lensit taivaaseen."
Elämä antaa ja elämä myös ottaa, näin se valitettavasti vaan on =(