IRC-Galleria

Lakun poismenosta on kulunut nyt suunnilleen kaksi kuukautta. Silloin tällöin muisto siitä
tuo kyynelet silmiin, tai sitten hymyn huulille. Mutta yli olen siitä päässyt, ja hyväksynyt, ettei se enää voi palata.

Tänään isomummuni soitti äidilleni, kun olin vielä nukkumassa. Äitini tuli huoneeseeni, ja herätti mut.
Hän jutteli vielä hetken isomummoni kanssa, kunnes hän istuutui sänkyni reunalle, hymyillen. Sitten hän katsoi minuun. "Isomummolla on kissanpentuja." Äitini oli luvannut, että jos isomummoni kissa saisi joskus pentuja, niin me ottaisimme yhden. Hymy levisi välittömästi huulilleni.

Ja nyt omistan kissan, jonka pohjaväri on valkoinen, korvankärjet ovat mustat ja häntä myös. Haemme sen viiden viikon kuluttua, kun se on luovutus ikäinen.

Äiti lähti huoneesta, ja minä kierähdin selälleni sängylleni, edelleen hymyillen. Mutta sitten muistin Lakun. Teenkö nyt väärin, kun otan toisen kissan näin pian Lakun jälkeen?

Ajatus kummittelee mielessäni, enkä saa sitä pois. Tunnen itseni jotenkin syylliseksi..