Me mentiin jollain isolla tutkimusmatkailijaporukalla sademetsään tutkimaan, ja mä löysin sit sellasen tosi tiukkaan reunustetun aukion, taivas ei näkyny ku puita oli niin tiheeseen, mut siellä oli sellanen vihehtävä valaistus. Se oli noin polven korkeudelle ylttävä lampi, ihan tasanen pohja ja kirkasta vettä. Ei kasveja. Siellä täällä oli pieniä saarekkeita, ja oikeenpuolimmaisessa reunassa oli kaks sellasta tooooosi pitkää, paksua puuta, jotka oli melkein kiinni toisissaan. Ihan suoria, eikä niiden latvoja näkyny. Ja niiden välissä roikku sellanen suht paksu liaani, mitä pitkin pysty kiipeen. Mun seurassa oli joku, ja me lähettiin kiipeemään, mut kun mä olin neljä metriä noussu, mun korkeenpaikankammo alko tekeen selväks olemassaoloaan, ja työnsin itteni ihan niiden puiden väliin, niin etten varmasti putois vaikka päästäsinki siitä liaanista irti. Mut sen takia mä en päässy nouseen, joten mun oli pakko, vastoin kaikkia mun vaistoja, työntää itteni pois sieltä puiden välistä ja jatkaa matkaa.
Ne puut oli varmaan 20 metrii korkeita, ehkä korkeempiaki. Mä jatkoin matkaani, ja pariin kertaan katoin alas ja paniikki pakotti työntäytymään puiden väliin. Mut aina mä jatkoin. Sit, kun päästiin niin ylös kun sillä liaanilla pääsi, tuli vastaan tiivis lehtikatto ja aukko, josta roikku puiset tikkaat. ne oli n. metrin päässä niistä puista. Mulla kesti varmaan viis minuuttia ennenkä heittäydyin niitä tikkaita kohti ja kiipesin paniikissa ylös.
Siellä ylhäällä oli Na'vikylä. Joo.
Ja ne teetti mulla kaiken maailman testit, rohkeus, uskollisuus etc. testit, ja sit ne vihki mut Na'viks. Sit ne alko juottaan mulle yrttejä et mä muuttuisin niiden näköseks.
Sit siinä tapahtu kaikkee muutaki.
Mut sit, jostain syystä, mä olin rauttiksella matkalla Helsinkiin. Mä olin ostanu bussilipun (joo, bussilipun), mut myöhästyin junasta. Se seuraava otti mut kyytiin, ja ajattelin et hohoho, pääsen kolme euroo halvemmalla Helsinkiin.
Siellä oloi mun lisäks kaikkia pikkulapsia. Ja sit me pysähdeltiin matkalla kokoajan, ja mä löysin jostain digimonmunan. Joo. Ja otin sen mukaani.
Sit pääsin kaupunkiin, ja me Reetan kanssa mentiin johonki aukiolle. Siellä oli jotkut tanssit menossa, ja mun ja Reetan oli tarkotus tanssia. Mut sit tuli taas se mitä mulla on monissa mun unissa, kaatuilen kokoajan enkä pääse ylös. Sit Reetta kaatu mun mukana, mun päälle. Naureskeltiin siinä vähän aikaa, ja sit yhtäkkiä Reetan tissit alko musertaan mua. En saanu henkee, eikä Reetta meinannu kuulla mua. Siihen loppu kaikki järki mun unesta, ja sit tanssin jopa Mufasan kanssa, ja seki kaatu. Sit heräsin.