Taivas on tumma, vain muutama lentokone valaisee sen yöllistä sineä.
Katson tätä tummaa näkyä siniset silmät kiinnittyneenä.
Kiinnittyneenä tuohon rauhoittavaan, mutta samalla niin pelottavaan näkyyn.
Alan ajatella asioita.
Entä jos olemmekin vain suuressa koe pallossa ja suuremmat olennot ovat luoneet tämän kaiken.
Meidän tunteemme, meidän ajatuksemme ja muistomme.
Muistot alkavat vilistä päässäni.
Koulukiusaamimen, ensirakkauteni, kaikki virheet mitä olen tehnyt.
Alan ajatella, että olen niin pieni osa tätä maailmaa.
Niin pieni, että en merkitsisi mitään ympärilläni tapahtuvalle.
Mutta niin olemme me kaikki.
Ja toisillemme me olemme jotakin suurta.
Suljen silmäni ja avaan ne uudelleen.
Olen tehnyt virheitä, olen oppinut niiden avulla selviytymistä.
Olen kokenut tuskaa, olen vahvistunut.
Olen kuullut kaikenlaista, olen oppinut hyväksymään tilanteita.
Elämä on muokannut minusta ihmisen, joka minun on tarkoitus olla.
Joku päivä, joku kaunis tai sateinen päivä,
Joku haluaa seistä vierelläni, minun elämäni kanssa.
Mutta se ei ole tänään.
Tänään minä etsin vielä viimeisiä sirpaleita elämäni kristallipallosta.
Sirpaleita siitä, mitä haluan ja miksi niitä haluan.
Kysymyksiä, joihin en osaa vastata.
By: Isshiki (Mii)