Siiri ja Simo siili ovat käyneet syömässä meidän pihalla miltein koko kesän. Kuukauden ajan on käynyt enään Simo, Simon tunnistan, koska on isompi kuin Siiri. (Siirin kohtaloksi on varmaankin käynyt auto)
Simo kuitenkin taisi säihkähtää taanoin kovasti,(niin kuin minäkin)
Meillä oli kesän teltta takapihalla, ja kaatosateiden aikaan, kasasin teltan rullalle, joka kuitenkin jäi pihalle, katoksen alle. Viime viikon Keskiviikkona, ennen töihin lähtöä, olin nostamassa telttakasaa varastoon, ja se lipsahti jotenkin käsistäni maahan.Samalla Simo siili pöllähti sen sisältä. Säihkädin niin,että sydän oli kurkussa asti.
Simo kävi kuitenkin syömässä viimeksi Lauantai illasta, jonka jälkeen en ole nähnyt sitä. Ruokakippo oli tyhjentynyt kuitenkin joka aamu. (Simon kohtalosta ei tietoa)
Eilen sipsutteli pikkuinen vaavi siili, jonka mieheni hulvattomalla huumorilla risti Sepoksi =D Sepolle, rakentelin oman pesäkopin takapihan pensaiden suojaan, laitoin koppaan kuivia heiniä ja lehtiä. (kuivasin ne sisällä) Pari lautaa vinoon päälle,suojaksi ruokakupille.
Seppo oli ihmeissään,hetki sitten, kun ruokakuppi ei ollutkaan omalla paikallaan. Maanittelin pikku herraa (jos nyt on edes herra) puoli tuntia, ruoka kädessäni. (hanskoineen) Lopulta pikkuinen rohkeni kädelle asti,ja pisteli raksut poskeensa. Pieni sipsuttaja,ei ehtinyt tajuta, kun kaappasin hanskoilla kiinni.(pelästyihän tuo, ja piikit pystyssä) Mutta supisin hiljaa:"ei hätää pikkuinen" ja kannoin uudelle paikalle syömään, pensaiden suojaan takapihalle. Peräännyin kauemmas, kun sipsutti säikkynä pusikkoon. Muutoman minuutin kuluttua, tuo mini sipsuttaja seppo palasi kupille, nautiskelemaan ruuasta ja juomaan vettä :)
Pienestä voi olla ihminen onnellinen...ja "hurahtanut" <3