Rapsu voi hyvin, ja illalla on viimeinen lääkityksen otto. Sitä kun on tullut enempi ja vähempi hellittyä, nyt kun sairasteli, niin meidän Rosu - neiti on mustasukkainen. Mitään muuta syytä en ole keksinyt tyttelin konnan koukuille. Sitkeästi pomppimalla ollaan kiivetty tv-tasolle, krapattu sängystä lakanat rullalle, ja kahtena yönä, olen joutunut laittamaan tytön "arestiin" portin taakse, kun pikku-piru on käynyt nilkoista näykkimässä. Aamuisin ollaan niin kilttiä, ja suukottelevaa :)
Onneks on kohta viikonloppu, niin ehdin enemmän neitiäkin hellimään, tuo "untuvainen" (ssanut nimityksen pumpulimaisesta talvikarvastaan)on mamman vaavi, ja tykkäisi aina köllötellä vain mun sylissä, ja ihmetellä maailman menoa. Alusta asti on seurannu mua joka paikkaan, jopa vessassa käydään yhdessä, neiti päästää pisut suihkun alle =D
Mökö tapansa mukaan ei välitä "söpöilystä", aamuisin on kuitenkin saatava perinteinen "riehu mamman kanssa -leikki". Ja herkkut käydään tietenkin anelemassa. Sylissä viihdytään, mutta oikeastaan vain vanhimman poikani sylissä. Näin tällä hetkellä <3