ihan turha enää jauhaa,
Sä satutit mua,
ja se paska kesti kauan.
En pysty nauraan,
enkä edes halua.
Mä kostan viel,
silloin sua ei varmaan naurata.
Viilsit mun haavoja,
tuhosit sisältä.
Jätit yksin sateeseen
ja lähit ite menemään.
Työnsit miekan läpi mun sydämestä,
kiitti näist arvist ja monist kyynelistä.
