IRC-Galleria

On viiskyt kilsaa, viikset jäiset
talviyös, itsepäiset
kyräilee kypäräs, kulkurin kruunus
myöhäs, kuurankukkina huurus
tääl hiihdetää hiljaa, pienet eel
ku liljat tippuu alas kielekkeelt
välistä vinojen, hampaiden vikojen
läpi kylmien tilojen, tyhjien pihojen
murtsikaa taa pokossan saatteli
kaukan kaipaa parhain prijaatteli
hän paranee vain viemällä litkut
niin niin pitkää nielen iänellä itkut
punaiset haavat maiseman sameen
harmaan narsissin serotoniinivajeen
kapsäkissäni ahdistukseen vastaus
pohjois-euroopan henkinen raskaus
sai väristyksen, käsii käsityksen
latui hävityksen on narskuen nakerrettu
palovammat palentuneiden kärsien
kylpien läpi näiden jäätyneiden järvien
jos aika näkien on kärrynpyörä
os, kaikki vuodenajat yhtenä yönä
nouskoon kristukset kirkkaana lukemaan
horust velkaa, valkoinen tuleva
makaa edessä juhlasali kuurattu
pysähty paikalle katsoja huumattu
suus lappu, suovalla puunattu
niska jäässä, suksemme suunnattu
silmät nääntyny, kääntymäs seural
ku rustaa kahdel sydämmellä reunal
sairaslomien hurmokses hoitunu
koristekukka uraorientoitunu
matkalla auttamaan paikalla vatvon
atomi sano atomille tahdon
nyt aikapommi toukokuus tikittää
lämpöö aukee, laukee, livistää
kaduil mis saa enää pankit tilittää
hermoja silittää, vanhat sivistää
minä virittää murdochin myspace
mut ollaan kuolemas dualismin vaihes
loppuasukas elättää yhtä tääl
sama ku ei elättäis yhtkään tääl
Joka ainoo auringonlapsi yhtä
ilman yhtä ainutta kaksoimerkitystä
ei enää te, me sanotaan me
ollaan poikki ja vaati aikaa se
oranssis suihkus oksennan aakkosii
soi soolo, kanttorin kommunikaattori

yli pienen pastissin näe
yli runoilijanarsissimäen
vuotaa siellä verta väen
itsestään selvä, kertova säe
yli pienten kukkasten näe
ojensi kauas auttavan käen
silmien takana siperia hänen
ain iäti äeti täten