Surkeilusta innokkuuteen muuttunut mieliala sai taas nenilleen. Innokkaasti vastaanotettu ihanaakin ihanampi arki osoittautui yhtä penseäksi kuin aina ennenkin. Eivaan, ois ollu ihan mukavaa jos ei ois näin perkeleen kiire.
Menin pankkiin, jossa oli hävytön jono käyriä. En jääny venaan. Ajattelin suoriutua levykauppaan, kunnes muistin, että asun tuppukylässä, jossa vitun freerecord syrjäytti paikallisen pitkän linjan puljun ja totesi vuoden päästä ettei massia heru tarpeeksi ja lähti kävelemään. Tästä kiitoksena levyt joutuu hankkimaan netistä, ellei kuuntele anttilapaskaa. No löytyy sieltäkin ihan hyviäkin levyjä, tosin ei vastaavalla 100% varmuudella.
Päivää piristi karvainen kaveri joka huusi mujau, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Ilmeisesti kaipasi huomiota. Sen jäädessä puuttumaan alkoi hän nakertaa pullansiivuani, josta virnistys.