IRC-Galleria

Jos aikaa ois heleveetisti enemmän, ois pieni toivo saada tehtyä niitäkin asioita, jotka eivät oikeasti kiinnosta paskan turahduksenkaan vertaa. Ja minkä helvetin takia juuri niiden asioiden pitää olla niitä "oikeasti tärkeitä asioita?"

Pitäsköhän sitä välillä laskeutua vähän maan pinnalle katteleen, mitä täs tarttis tehdä jne. Viikon päästä alkaa kuitenki tenttipommituskin taas.

Aika raffi viikko ollu kyl, ei mitää kohtuutonta kuitenkaan. Tiistaina oli tosiaan synttärit ja keskiviikkona sitä sitte juhlistettiin rynnistämällä klubin suuntaan, kun siellä oli kerran rempanjälkeiset avajaisetkin. Reissu oli hyvä ja ainakin toinen uusista tiloista myös, joskin toinen niistä jäi jokseenkin tsekkaamatta. Päihtymystilan luokitus oli "melko kohtuullinen," joskin muistikuvissa on paikoin melko kookkaita aukkoja.

Perjantaina Candy Cane TVO:lla, joka oli muuten aivan helvetin kova. Armotonta piiskausta ja kaahaamista läpi keikan. Olin todella yllättynyt poikien soittotaidoista ja fiilis keikan läpi oli korkeahko. Siitä sitten yön selkään ja forteen, jonne kuulemma kaikki tiet vievät. Ilta päätyi semisekavissa tunnelmissa johtuen anniskelun huokeasta luonteesta ja sammumattomasta janosta. Kebaashin kautta kotiin jatkoille puhumaan syvällisiä aamukasiin asti. Darran massiivisuus oli lauantaina kääntäen verrannollinen edellisiltana sille uhratuille ajatuksille. Kiitokset muute myös vieraileville tähdille hyvästä seurasta, oli mukavaa.

Tää päivä on menny enemmän tai vähemmän hukkaan. En koe rentoutuneeni missään vaiheessa pakkotehdäjotain-ressistä, mutten ole saanut mitään aikaankaan. Kai sitä vois vielä imurointia vaille siivota tän kämpän.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Soinut varmaan melko perkeleesti tässä viikon aikana.

I don't like the work, but true I need the money
My life is like a joke but to me it isn't funny
People all around, telling me what to do
And all I want to do is stay at home with you

En kiellä etteikö yksinäisyys olisi musertava voima. Se kietoo tummat kätensä pääni ympärille ja asettaa hiljaisen seppeleen muistojen haudalle. Yön pieninä tunteina mielikuvitukseni tekee omaa vääjäämätöntä työtään ja se asettaa synkkiä kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastausta.

kuvaa oloani kattavasti tällä hetkellä.

Unohdin eilen palauttaa sähköisesti yhdet laskarit. No, päätin palauttaa ne tänään kuitenkin, josko armosta saisin niistä pisteet. Kone ei suostunut toimimaan yhteistyössä kuvantamislaitteen kanssa. Säädin sitä aikani ja huomasin, että homma toimii hetken koneen käynnistyksen jälkeen. Tein näin pari kertaa ja lopulta kone leipaisi kiinni niin, ettei mitään voinut tehdä. Löin virrat pois, käynnistin uudelleen. Kone ei suostu käynnistymään minkäänlaiseen tilaan, ei edes vikasietotilan hoputteeseen.

Ei mulla muuta, mutta ois pitäny saada noi eiliset demot palautettua ja tehtyä tän päiväset. No onneks on tää läppäri, mutta joutuu hakeen kaikki materiaalit ja muut tähän vielä uusiks. Ja ressaa ihan saatanasti toi kone tossa vieressä. Just saanu kaiken kuntoon ja mukavaks.

Jos siitä posahti joku osa, menetän hermoni ihan totaalisesti. Nyt muistan, miksi luovuin pöytäkoneesta vuonna 2003.