[maailman paras biitti]
pitää pientä puhetta ruohonleikkaaja
mä tervehdin naapureita pihalla reippaana
sano pidä huoli, vaik oisit tyhjin käsin
käytä kaupunkijärkee, tee se tyylilläsi
siis kakskytä kuutamohommii painaa
vaa yks miehist talvella thaimaas
en vaihtas pesolaa tunnistekorttiin
rakennusmiehet on punnitsevaa sorttii
asematunnelis taidoille tehtävän sain
jos sulkee sisään ni menettää sen ain
voi henkselien paukuttelun korvata
älä yleistä, oo pelkkänä korvana
ku oisit tarttunu yliopiston kieleen
mä tunnen kahden euron filosofin pienen
mut muistaa työn ja pääoman ristiriidan
lauri jätti pispalaan viitan
tehtaan takana seuraavana luvassa
yhteen hiileen, pölkkyjä pulassa
hiffaat kaiken sovussa sulassa
lähden tuleen vasta viimesessä junassa
sit mä kruisin pummilla ytimeen
sinne smurffien ja savitakkien pytimeen
kuin stadin sotilait siviilipuvussa
nii etupenkillä istumassa skurussa
varotan muita, vedän hätävivusta
kattokaa sivusta, en tiedä sinusta
lippatukka kirjastos esittää tyhmää
tieto mahtuu hyvin päähän tyhjään
ei kuntoo salilla, kuntoo syömällä
sisätilois ei suotta polkupyörällä
niin töykeesti puhuu pienii elukoita
mut vanhemmat katto koulus ku(u)mi(i) perunoita
tääl timantit loistaa lasinsirpaleina
tuhannen ostoskeskuksen pirstaleina
mummo joutu liian pitkään sulattaan
asenteist ajatus, luonnosta jumahtaa
vanha koulu vaa avannosta pulahtaa
uusi koulukunta ajaa pitki ulappaa