kappale taigaa, taivaista sanani
masalla malawi, AS!, lavalla palavii
viisaita puita nauvosta paraisiin
enkä tahdo enää paikalliseen takasin
kaupungin suolissa, suonissa bensaa
ne rakensi puistoon penkin ja pensaan
näkemässä unii ostarin olkapäillä lumii
pururatoi, tornitaloi, asfaltin rakoja
luonto kutsuu on parasta mennä
koneita taivaal, mut ei ajatus lennä, mä
säästän rautateille vaatimattoman haaveen
erämaahan patikoimaa, räppään saamee
kaks salamaa juoksee tää jaloissaa
vuokralaisii pannaan pankin taloissa
liian kauan seissy liikennevaloissa
oma koti kullankallis, muttei mitää rahoissaan
laukut pakattuna, ikkunat avattuna
mitä ikin tapahtukaan, tuli tavattua
ylös sohjoseen pohjoseen sihtaan
etelän mies ikkunapaikasta liftaa
kaari katuvalojen tielle matelee
raiteille satelee, sorateille ateljee
eläkää terveellisesti tai sit vaa eläkää
sairas järki tervet, mutta flipatessa pelätkää
kirjastost sakkoi ja univeloist syyte
laske ystävä sormil monta kirjaa kestää psyyke
tuhanteen järveen sukella, etsimään järkee
kuka imi kaiken hapen, mun päätä särkee
mä vaihdan kylmän bissen yhteen kraanaveteen
monen mieli tekee, harvan mieli kestää
miten ois punanen talo ja valkone aita
korkeimmas saares paijaa pörssihaita
golfosakkeita ja pari landepaukkuu
karjalainen pakkas kaks heikkii laukkuun
perusta laki, jätä ne tässä
sota-ajan appelsiinit taskus mätänemässä
laukut pakattuna, ikkunat avattuna
mitä ikin tapahtukaan, tuli tavattua
ylös sohjoseen pohjoseen sihtaan
etelän mies ikkunpaikasta liftaa
sairas pääni etsii ilmaa raikast
sit sä tuut ja kerrot mulle täydellisest paikast
ois edes puita ja höpöhöpöheinää
harmaas lähiös etsin värikästä seinää
seinän läpi luotan naapurini ukkoon
mä katson silmiin, en pistä ovee lukkoon
lähteminen hyvää, palaaminen parempaa
ei pienelle päälle raskasmetallia pahempaa
ikkunan ruudus mä oon laskemassa aamuja
puhallan puupilliin, pusken pakoon kaasuja
metros hiljaa eläköön sana vapaa
huudan metsän reunal, koska tiedän mitä taka(a)n
elää perheet samois talois eri tavoil
vuori roihuu tääl äänestetään jaloil
tuo kortensa kekoon, tekonsa korkeel
mies vie jalat maassa pois egonsa korpeen
lukekaa junan ikkunoista raaputukset
kirjotettiin väärin atmosfääriin saavutukset
on tuulen heitteil hiukkasen sekavaa
hyttyspilven peitteil, huitsin nevadaan
laukut pakattuna, ikkunat avattuna
mitä ikin tapahtukaan, tuli tavattua
ylös sohjoseen pohjoseen sihtaan
etelän mies ikkunpaikasta liftaa