IRC-Galleria

In the 60's people took acid to make the world weird.
Nowadays the world is weird, people take Prozac to make it normal again.

Miksköhän tällä on nyt sit taas ollu tänää niin pal pa(/e)rempi päivä, vaikka kaikki asiat on ihan niinku eilenki? Kai sillä on nii erikoinen perse.

Ei jumalauta, oikeesti.

Nyrpee olo ei lopu varmaan koskaan. En tiedä nyt mikä on yllänsä. Varmaan joku kesämasennus, saatana.

Fiilistä huipensi tänään se, että oli tarkoitukseni hakea tampereelle samaan koulutusohjelmaan ku mis nyt oon. Hain kyllä, mut oon unohtanu pääsykokeet täysin. Ens viikolla olisvat, ti ja ke, mut mulla on töitä sillon. Ja tuskin saa vaihdettua enää tässä vaiheessa poiskaan, kun oon nimenomaa lomittamassa ihmisiä. Kirottua. No eipä se kait niin vakavaa ole, kun kandin jälkeen saa vaihtaa ilman pääsykokeita käsittääkseni. Et puol vuotta sinne tahi tänne.

Sit ois tarkotus tässä saada luettua tentteihin aina ennen töitä. Älytön jumitus ja aamupöhnä päällä eikä jaksa tehdä yhtään mitään. Tosiaan yhtään mitään. Aamupalan vääntäminenkin on tuskaista.

Nytkin taas neljä tuntia hereillä, enkä oo saanu mitään muuta aikaseks ku vietyä kylmän ringin tuotantokaudet oskulle keskustaan.

Ynseetä. Ainoo hetki, kun on ihan hyvä fiilis on sillon, kun töissä tekee töitä niin, ettei kerkee ajatella mitään. Graah.

Graah. Ja siitä toisesta tentistä, jonka uusinta oli 22. päivä, tuli muistaakseni 19. päivä tieto. Hylsyhän siitä napsahti. Odotettavissa. Noo, eipä tos enää pal huvittanu alkaa lukemaan, joten reilussa hengessä seuraava uusinta on joskus elokuussa. Sug syggivände jne.

Työt jatkuu. Kaks viikkoo takana, varmaan toistakymmentä edessä. Jotenki ei jaksais. Tekis vaa mieli lörssiä kotona ja jumittaa. Ainakin pari päivää.

Kävin sit lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäin rocktownissa. Ihan mukava mesta. Peittoo kyl noi lihatiskit helposti. Varmaan joutuu viihtyyn siel useemminkin, nyt kun kesä on lukittu tähän kyläpahaiseen taas.

Mystiseksi jääneestä syystä olen ollut hivenen ärtynyt tässä arviolta kolme päivää putkeen. Ei minkäänlaista visiota miksi. Voisin veikata työn vituttavan tällä hetkellä, en keksi mitään muutakaan. Nytkin aika nyrpeä olo.

Ihan vitun mautonta kyll. Ensinnäkin se, että oli kaks tenttiä 3.5. joka jo sinällään oli huutava vääryys ja vittumaisuuden huipentuma. Toisekseen se, että tenttien korjaaminen kestää näin kauan. Eilen tai tänään oli napsahtanu toisen arvosana. Toinen bygii yhä, vaikka uusintatentti olis jo 22. päivä. Olis tietty kiva tietää onko päässyt läpi, jotta voisi tietää kannattaako lukea. Karmivaa kuratusta.

Bad news first. On to the good ones. Siitä toisesta tentistä, tietoverkot & tietoturva, paukahti nelonen. Arvenlinkin et kolkku tai nelkku sieltä olis tuloillansa. Toisen tentin arvio on hylsy/säälistä läpi. Oli mul kuitenki jonkin verran laskarihyvityksiä, vaikkei niitten pitäiskään vaikuttaa läpipääsyyn.

Sit muihin aiheisiin.

Olin elänyt pari päivää ajatellen meneväni seuraavaksi töihin tänään klo 15. Äitini kyseli eilen, että pitäskö mun olla jo yheltätoista töissä. Totesin ettei, koska olin vaihtanut vuoroja. Sanottuani tämän, totesin kirotun tosiasian. Pe-la vuoroja ei itseasiassa vaihdettu, vain maanantain sekä tiistain. Sheeeeeeet. Erityiseen sheeeeet siksi, että kello oli eilen about 18, olin herännyt klo 11. Unta ennen työvuoroa ei ollut saatavissa. Ahdistus ja kauhu valtasivat mieleni. Tuskaisa paranoiansekainen yö edessä, eikä mitää enää tehtävissä. Totuus on tarua ihmeellismpää! Olin virkeä kuin Jevgen. Eikä tehny ees tiukkaa. Hetken suvantovaihe oli havaittavissa puolen kilon spaghetti-polonjeessi-setin vanavedessä, mutta korjaantui kun nosti perseensä aihiolavan päältä. Nyt kyllä jo vähän ramasee kun pötkölleen pääsi.

Ja kaikkia kiinnosti ku kiviä kilo paskaa.

Saatanan sikaillat pilaa mun hyvin normalisoituneen unirytmin!

Katkeraa, katkeraa. Kaiken lisäks valvon tehden täysin yhdentekeviä asioita. Graah!

Eikä yhtään naposta sama setti huomenna.

Ja muutenki on nyt taas vaihteeks melko sekavaa meininkiä. Ku ei oikee tiiä mistää mitää ja kaikki tuntuu vaa pitkittyvän ja siirtyvän.

Käviskö tässä kaikessa lopulta hyvin? Pystyykö sankarimme jotenkin kääntämään kaiken edukseen? Voiko hän selvitä ylipäänsä hengissä? Tune in for our next episode. Same bat time, same bat channel.

Nimimerkillä "Kaikki tuntuu bygivän"

Mein porukoil on maalari tääl vetämäs maalia pensselillä ikkunankarmeihin. Se on joku varmaa kolmikymppinen naikkonen. Se on puhunu tästä kolmesta tunnista, minkä mä nyt täs oon ollu hereillä, varmaa puoltoista puhelimessa tehdessään töitä. Menin tekeen aamupalaa tos jossain vaihees ja tajusin, et sillä ei oo ees handsfreetä, vaan se pitää toisellä kädellä puhelinta korvalla ja maalaa toisella. Pro on aina pro oli laji mikä tahansa. Luulis et ois helpompaa, mut aina ei voi tietää.

äitikulta ei pysty pitelee
tein parhaani mutta kontrolli murenee
just niitä päivii kun ei mikää tunnu miltää
pitää vetää vielä kylmiltää
mut kai joku muuki tääl poltteen tuntee
joku muuki joutuu silmät sulkee
ettei heru poruu tippaakaa
ku tultii tansaa
tultii tanssaa, woooi

tanssi kaikki murheet eliminoi
tanssi kunnes koittaa aamunkoi
tanssi niinku sä tanssia vaa voit

jos et tanssi ni tee niinku polle, wooe
sytkärit ilmaa, just just noooi
huuda kaikki niinku korvissa sooi

puske puske puske puske puske
mihi ikinä menitkää
puske puske puske puske puske
älä anna periks senttiikää

mä tiedän että vaikka kaiken aikaa murehtia vois
mut nyt on tullu aika heittää kaikki turhat huolet pois
jos ei kokonaa ni ehkä niistä edes puolet vois
tonttu-ukot hyppikää nyt ennenku kuolette pois
ei se haittaa vaikkei taskus sentin senttiäkää ois
tai vaikka askel painais niinku jalka sementtiä ois
opiskelut kesken jäi mut neki voi tenttiä pois
tenti pois mut ensin soi

kunnes silmis sumenee ja vikat voimat hupenee
aina eteenpäin mä meen enkä pakittaa rupee
joskus haaveet murenee kun todellisuus puree
mut täytyy ottaa vastaa tulee mitä tulee

kiitos, sepi, jeesistä.