IRC-Galleria

Vielä muutama vuosi sitten elokuvat olivat minulle pääasiassa viihdettä ja ajanvietettä. Pidin elokuvista, joita monet kriitikot haukkuivat ja arvostelin enemmän niiden tapahtumia hahmottamatta kokonaisuuksia. Elokuvat kuten Godzilla, Daredevil, Mr.Bean, Scary Movie ja vielä uusin King Kong saattoivat liikkua suosikkileffojen listalla. Kuulostaa varmasti uskomattomalta, mutta elokuvien lähes merkityksetön fyysinen sisältö, kuten näyttävät taistelukohtaukset ym. olivat se keskeisin asia vielä tuolloin. Sama pätee nykypäivänä valitettavan suureen osaan katsojista ja elokuva-studiot rahastavat suuria summia tekemällä isoilla rahoilla järjettömän paskoja elokuvia kuin liukuhihnalta. Studioita asia ei kiinnosta, sillä voittoa tulee, ideoita löytyy ja vaikka ei löytyisikään niin sitten tehdään turhia jatko-osioa jo olemassa oleville mestariteoksille. Onko siis järki lähtenyt tuotantoportaasta kokonaan? Epäilen.

Olen aina pitänyt kuvaamisesta, kuvankäsittelystä, videokuvaamisesta, piirtämisestä ja kirjoittamisesta. Kaikkea on tullut tehtyä paljon, mutta onni ei ollut myötä kun hain opiskelemaan TTVO:lle (Tampereen Taiteen ja Viestinnän Oppilaitos). Pääsin kuitenkin 2006 sisään Voionmaan opistolle ja kävin siellä vuoden mittaisen Elokuva- ja TV-linjan opinnot. Käsitykseni elokuvanteosta ja itse elokuvasta muuttuivat tuon vuoden aikana merkittävästi. Voisin jopa sanoa, että monelta osa-alueelta "silmäni aukenivat". Opistolla tuli opittua paljon perusasioita, mutta ehkä eniten tuli opittua muilta opiskelijoilta, joilla oli kokemuksia alalta ja runsas määrä perusteltuja mielipiteitä elokuviin liittyvistä asioista.

Kun asiaan tarkemmin perehtyy niin elokuva-studioiden syyttäminen paskoista elokuvista lienee suurelta osin turhaa. Syy on yleisössä, joka ei osaa katsoa elokuvaa pintaa syvemmälle. He odottavat näkevänsä paljon erilaista "silmänruokaa", kuulevansa paljon (tyhmiä) vitsejä ja saavansa (kliseisen) odottamansa lopun elokuvalle. Puhun nyt siis todella suuresta ihmismäärästä (en kaikista) ja varmasti moni lukija suunnittelee nyt mahdollisimman tehokkaita vastaväitteitä. Tämä on kuitenkin fakta, vaikka ihmiset ovatkin erilaisia ja pitävät erilaisista elokuvista niin nykypäivän elokuvista suurin osa ovat pelkkiä rahastukseen tehtyjä useita sisällöttömiä kuvia sekunnissa. Onko elokuva kuolemassa sukupuuttoon? Alalla on paljon lahjakkaita tekijöitä ja alalle on tyrkyllä vieläkin enemmän osaavaa porukkaa, mutta kysymys kuuluukin, että antavatko suuret studiot heille mahdollisuuksia? Uskaltavatko he ottaa sen riskin, että tätä monen oscarin ehdokasta ei menekään miljoonat ihmiset ympäri maailman katsomaan sen takia, että siitä puuttuu älytön räiskintä, kliseet ja (tyhmä) huumori? Elokuvien keskeisin asia on aina ollut niiden sanoma sekä juoni, mutta "evoluution" saatossa pelkkä ulkokuori näyttää riittävän katsojista suurimmalle osalle. Täytyy myöntää, että suunta näyttäisi olevan jyrkästi alaspäin, mutta niin se on maailmalla monessa muussakin asiassa tänä päivänä. En kuitenkaan suostu uskomaan elokuvan "sukupuuttoon", mutta olen erittäin huolestunut nykytilanteesta niin Suomessa kuin maailmallakin.

Voionmaan opiston aikana ja jälkeen olen itse kuvannut, ohjannut tai ollut muussa roolissa mukana useissa kymmenissä projekteissa. Käsitys elokuvasta muovaantui paljon ja muutos jatkuu vielä tänäkin päivänä. Ensimmäisenä päivänä opistolla kämppikseni kysyi minulta kolmea suosikkielokuvaani. Vastasin: "King Kong, Dawn of the Dead sekä Taru Sormusten Herrasta". Peter Jackson ja Zack Snyder olivat ohjaajina siis vahvasti edustettuina tuolla listalla, mutta tähän päivään tultaessa tilanne on muuttunut lähes dramaattisesti. Selkeää kärkikolmikkoa on vaikea hahmottaa, mutta Pulp Fiction, Kellpeli appelsiini, Fight Club, Unelmien sielunmessu, Mulholland Drive, Alien ja Kummisetä pyörivät siellä kärkipäässä. Quentin Tarantino, David Fincher, Stanley Kubrick, David Lynch sekä Quillermo Del Toro, M. Night Shyamalan, Ridley Scott, James Cameron ja John Woo kuuluvat ensimmäisenä mieleen juolahtavaan ohjaajat-listaan, jonka järjestys tämä ei suinkaan ollut.

Elokuvantekijänä pohdin tulevia suunnitelmiani ja käsityksiäni jokin aika sitten kun tutustuin ensimmäistä kertaa David Lynchin teoksiin. On vieläkin paljon ohjaajia sekä klassikoita, joihin en valitettavasti ole tutustunut, mutta jätettäköön ne toistaiseksi mainitsematta. Lynch on niitä ohjaajia, joista olen kuullut puhuttavan eniten, mutta en ollut vielä nähnyt ainuttakaan hänen elokuvaansa. Elokuvanteon suhteen olen aina omannut tietyt "rutiinit" ja selaillut mielessäni suosikkiohjaajieni teoksia ja koittanut ammentaa niistä ideoita. Pyrin aina tekemään jotain uutta ja haluan tarjota pienelle yleisölle aina jotakin uutta katsottavaa.

Voisin verrata elokuvaa palapeliin. Katsojalle on ennen esitystä tarjottu yksi kuva sarjakuvasta. Tuo kuva on johdatteleva, mielenkiintoinen sekä kysymyksiä herättävä. Kaikki loput kuvat koostuvat palapelistä ja ne tarjoillaan katsojalle elokuvan aikana. Kaikilla elokuvantekijöillä on oma tyylinsä ja elokuvasta sekä sen tarinasta riippuen palaset tarjoillaan vaihtelevassa järjestyksessä. Kliseinen ja tylsin tapa on antaa palaset oikeassa järjestyksessä tasaiseen tahtiin, tarjoamatta minkäänlaisia yllätyksiä. Joissakin elokuvissa katsojalle annetaan elokuvan alussa tärkeitä palasia elokuvan loppupuolelta, mutta lopullinen kuvio onnistuukin olemaan kaikkea muuta kuin osattiin odottaa. Sitten on David Lynch, joka leikkelee tarjoiltavat palaset entistä pienemmiksi. Hän antaa katsojalle palasia sieltä sun täältä ja heittää puolet palapelistä roskiin. Tällä tavalla rikotaan taitavasti normeja ja pakotetaan katsoja ajattelemaan. Saaduista paloista katsoja voi nähdä palapelin lopputuloksen, joka onkin aivan jotain muuta kuin ennen elokuvaa saatu kuva antoi ymmärtää.

Lynch auttoi pääsemään eroon normeista ja tietyistä ajattelutavoista, jotka ovat toistuneet projektista toiseen. Elokuva on todella paljon muutakin kuin pelkkä kaunis ulkokuori. Elokuva on maailman haastavin sekä monipuolisin taiteenlaji. Taiteenlaji, joka tarjoaa järjettömän suuren määrän työkaluja tekijälleen. Ei ole olemassa aikaa, paikkaa, faktaa tai fiktiota ennen kuin luot sellaisen.