IRC-Galleria

Ohjaus: Timo Vuorensola
Vuosi: 2012

Tätä on odotettu ja kauan. Star Wreck oli jo mahtava ravistus koko findie scenelle, että jos tahtoa ja kiinnostusta löytyy niin mikä tahansa on mahdollista. Aikansa se ottaa, mutta antaa vieläkin enemmän. Iron Sky ei ole enää findie-elokuva, mutta alan tekijöille tämä on mitä paras esimerkki siitä mihin kovalla työllä ja tahdonvoimalla voi yltää.

"Findie goes pro"

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli lähdettyä teatterista sellaisella fiiliksellä, että tuli koettua jotain virkistävää. Varoitus jo tässä vaiheessa siitä, että teksti saattaa sisältää joitakin spoilereita. Tämä elokuva kannattaa todellakin käydä yleissivistyksen vuoksi katsomassa, koska tämmöistä elokuvaa ei ole muutenkaan suomalaisvoimin tehty. Auttavia tekijöitä ja rahoittajia elokuvalla on toki ollut kaikkialta maailmasta, joten täysin puhdasverisestä suomalaiselokuvasta ei voida puhua. Elokuvan parhain puoli kuitenkin tuntui olevan se, että pinnan alla sykkii voimakkaasti findie-sydän, mutta ulkokuori on raudanlujaa ammattilaistyötä.

Ensimmäistä kertaa myös nauroin samoille vitseille muun yleisön kanssa ja vaikka kyse ei enää ensi-illasta ollutkaan niin yleisö antoi aplodit elokuvan päätteeksi. Ensimmäistä kertaa myös katselin lopputekstit aivan loppuun, bongaten sieltä ihan mielenkiintoisen ajatuspierun, joka meni monelta hätäiseltä lähtijältä ohitse. Seurailin Iron Skyn kehitystä vuosien varrella ja monen muun ikuisuusprojektilta tuntuvan joukossa sen valmistumista ei voinut kovin realistisesti edes kuvitella ennen kuin 2012 koitti. Hype oli kova ja odotuksia vain nostatettiin ensimmäisten trailerien myötä. Youtube päiväkirjaa ja tuotannon edesottamuksista lukeneena annoin jo koko projektille täydet viisi tähteä kun kuulin, että elokuva on valmistunut. Star Wreckin kaltainen teos oli kunnianhimoinen, talkoovoimin ja pitkällä työllä loppuun saatettu elokuva, mutta siinä oli paljon findien perusheikkouksia, joihin lukeutuu näyttelyn taso, käsikirjoitus sekä tehosteet (ensimmäinen versio). Siitä huolimatta se meni heittämällä findien aatelistoon ja suuren suosionsa avulla tarjosi mahdollisuuden tehdä jotain, mitä kukaan muu ei ollut aikaisemmin tehnyt. Hyppy findiestä sekä ilmaislevityksestä suoraan suureen maailmaan ja elokuvateattereihin tuntui ehkä ennen monen mielestä utopialta, mutta Iron Sky onnistui siinä.

Eikä onnistunut ollenkaan huonosti. Elokuva alkaa jenkkien täysin turhasta kuulennosta, jossa ideana on ollut lähettää ensimmäinen musta mies kuuhun ja taata tällä tapahtumalla vaalivoitto Sarah Palinia parodioivalle USA:n presidentille. Lento päätyy kuun pimeälle puolelle, jossa lentue törmää välittömästi kuunatsien kaivokseen ja lennon päätähti joutuu vangiksi. Musta mies (James Washington) kuunatsien tukikohdassa tarjoaa jo monta rasistista rohkeaa vitsiä, joista valkaisuhoito on yksi. Jamesin omistama älypuhelin osoittautuu natseille lottovoitoksi, sillä se tarjoaa suuren sota-aluksen käynnistykseen vaadittavat tehot. Akku kuitenkin loppuu ja tulevan Führerin Klaus Adlerin pitää vierailla maassa ja noutaa lisää älypuhelimia...

Findien olemassolo sykkii rohkeuden muodossa viedä tarinaa vauhdilla eteenpäin ja tuoda oikeasti vakavaan aiheeseen huumoria sekä puhdasta älyttömyyttä. Elokuvassa on paljon vitsejä, joita en voisi kuvitella kenenkään vakavasti otettavan ennestään tunnetun "mainstream" ohjaajan käyttävän elokuvissaan. Osa vitseistä tosin tuntuu turhilta ja itseltäni meni täysin ohi se kannabispelto-vitsi. Yksinkertaisesti elokuva on tapahtumiltaan todella värikäs ja huumori elää paikoin ajan hermolla. Vitsiä väännetään maailman nykytilanteesta, USA:n ahneudesta, rasismista, arjalaisuudesta ja elokuvan lopetus on kaiken huumoripommituksen jälkeen melko pysäyttävä vaikka vitsi on sekin.

Toivon kovasti, että tämä persoonallinen ote jatkuu ja vastaavalla tavalla toteutettua elokuvaa nähdään isoilta screeneiltä enemmänkin, sillä Iron Sky on kerrankin erilainen kaikin puolin rohkea elokuva. Tämä oli juuri sitä, mitä toivoin vielä joskus teatterissa näkeväni ja kokevani.


* * * * ½