Ohjaus: Brother Strauss
Tämä olikin sitten viimeinen "hyvää vai huonoa paskaa"-arvostelu ja aika keskinkertaista matskua näytti kaikki leffat olleen. Ensimmäisestä näkemästäni Alien-leffasta lähtien olen ollut saagan sekä H.R. Gigerin fani. Predator on myös ollut aina loistava leffa ja sen on jaksanut katsoa yllättävän moneen kertaan. Siitä onkin jo useampi vuosi kun löysin ensimmäisen Aliens vs. Predator-sarjiksen ja pian ilmestyi ensimmäinen pelikin. Pelin menestyksen myötä oli selvää että se saisi vielä jatkoa ja mahdollisesta elokuvastakin levisi huhuja pitkin internettiä.
Joskus vuoden 2004 alkupuolella huhusta tuli totta. Paul Anderson ohjasi tämän kauan odotetun kohtaamisen, josta oli tarkoitus tulla todellinen tähti. Tähden sijasta elokuvasta tulikin meteoriitti joka iskeytyi maahan tappaen kaikkien fanien odotukset naurettavimmalla mahdollisella tavalla. Brutaalien ja pelottavien avaruushirviöiden kohtaamisesta saatiin aikaiseksi k-11 tasoon yltävä perhe-elokuva, jossa verta ei näy nimeksikään. Kaiken kruunasi making of jossa Anderson kehui itseään alkuperäisten elokuvien faniksi. AvP tuotti kuitenkin niin paljon kassatuloja että jatko-osa oli päivänselvä asia nykypäivän hollywoodissa.
(HUOM! Sisältää spoilereita)
2007 joulukuussa se sitten tulikin. Aliens vs. Predator Requiem on Straussin veljesten debyyttiohjaus jonka yksinkertainen tavoite lienee korjata edellisen elokuvan heikkouksia, mutta luo sadoittain uusia. Kun alieneiden määrä kasvaa niin suureksi että käsikirjoitus on revetä käsiin, pyyhitään koko ongelma samalla tavalla kuin James Cameronin Aliens jatko-osassa, joka on saagan mestariteos. Elokuva alkaa siitä mihin Andersonin ensimmäinen osa jäi, eli predalien-hybridin syntymään. Predalien kasvaa aikuiseksi jopa nopeammin kuin ensimmäisen elokuvan alien ja noin 30 sekunnin kuluttua predatorien aluksella vaeltaa täysikasvuinen predalien. Hetken mäiskeen jälkeen alus syöksyy takaisin maapallolle ja törmää metsään Coloradon pikkukaupungin lähistölle. Metsästämässä oleva mies löytää aluksen poikansa kanssa todella nopeasti vaikka kuvan mukaan alus syöksyy kilometrien päähän heidän olinpaikastaan. Predatorit kuolevat ja alienit pääsevät vapaaksi. Kuten odottaa saattaa niin miehestä ja pojasta tulee ensimmäiset facehuggerien uhrit. Predatorien hätäsignaali kantautuu heidän kotiplaneetalleen, joka on kaikkea muuta kuin heidän varustuksensa. Hätäsignaalin vastaanottaa vain yksi predator, joka korvaa elokuvasta kaivatun "Arskan" ja lähtee yksin tyhjentämään kaupunkia. Joka toisessa kohtauksessa elokuvan alussa esitellään turhaakin turhempia henkilöhahmoja, joidenka väliset suhteet ovat teinileffojen yleisölle melko tuttuja. "Nössö poika tykkää kauniista tytöstä joka seukkaa semmosen vittumaisen jätkän kanssa" Kuulostaako tutulta? Pakko spoilata, että he kaikki kuitenkin kuolevat oikein tyylikkäästi... paitsi tietenkin tämä nössö kaveri jollakin ihmeen tavalla...
Elokuvassa ei oikeastaan ole päähenkilöä joten henkilöiden esittely on vain tylsää ajan tappamista. Samaan aikaan alienit leviävät viemäreissä ja siittävät uusia jälkeläisiä muutaman facehuggerin ja kuningatarsukuisen predalienin voimin. Alieneita onkin niin paljon että paikalle saapunut predator jättää suosiolla matkamuistojen keräämisen ja ryhtyy teurastamaan kaikkea mikä liikkuu. Predatorin ja alieneiden voimatkin lienevät hieman liioiteltuja kun kykenevät hyppimään katoista läpi. Elokuvan parasta antia onkin vain alienin ja predatorin taistelu, jossa verta ja suolenpätkiä lentää edelliseen elokuvaan verrattuna kiitettävästi. Ihmisistä tulee vain välikappaleita ja heidän tehtäväkseen jää vain kuolla tarkoituksella tai vahingossa. Ihmisten reagoiminen kahteen avaruusolioon kaupungissaan on niin laimea kuin sen odotinkin olevan. Kun pari ensimmäistä ruumista löytyy, päättä tämä yhden ilmeen sheriffi että he tarvitsevat aseita jostakin tuntemattomasta syystä. Sheriffiä näyttelevä John Ortiz ei muuta epävarmaa ja pelokasta ilmettään edes löytäessään kollegansa nyljettynä puusta. Elokuva olisi saattanut jopa toimia paremmin jos ihmisten esittely olisi jätetty kokonaan pois ja päähenkilön roolin napannut Predator olisi ollut eniten seurannan kohteena. Ihmisten ilmestyminen ruutuun tuo väkisin epämukavan fiiliksen ja fiilis pahenee entisestään kun he alkavat puhua joutavia.
Elokuvassa on myös paljon teknisiä heikkouksia ja paikotellen oli lähes mahdoton tietää mitä kuvassa tapahtui ja kenelle. H.R. Gigerin alkuperäinen alien on myös raiskattu aivan käsittämättömään kuntoon. Tavoitteena lienee ollut päästä samaan kuin James Cameron, mutta pieleen on mennyt suunnittelu. Kaikista heikkouksista onkin pakko siirtyä leffan positiivisiin puoliin, joita ei suurta määrää löydy. Predalien näyttää hienolta ja korvaa kuningattaren tyylikkäästi, mutta toivottavasti vain tämän kerran. Ensimmäisen elokuvan jälkeen tämä tuntuu alusta lähtien paremmalta ja mäiskettä riittää. Elokuvasta pystyy myös nauttimaan enemmän jättämällä aivot narikkaan ja seuraamalla tätä kallista splatteria. Ristiriitainen asia on myös aliens-elokuvasta kopioidut yksityiskohdat, sillä ne paikotellen pelastavat elokuvan mutta ovat silti pelkkiä kopioita. Schwarzeneggerin Predatorissa heittämät legendaariset lausahduksetkin kulutettiin loppuun jo ensimmäisessä elokuvassa joten Everstin heittämä "What the hell are you?" kuulostaa jo säälittävältä.
Kolmatta AvP:tä odotellessa täytyy vain toivoa, että enempää naurettavia kömmähdyksiä ei sattuisi.
EDIT:
03.06.08 14:12 <Jarell>
Tuli katsottua toiseen kertaan tuo kakkonen ja harvoin tuntuu yhtä epämukavalta katsoa elokuvaa. Oli kyllä paskempi mitä muistinkaan. Ensinnäkin toi koko elokuvan dialogi on jotain järkyttävää ja näyttelijöillä on pahoja mielentilavaihteluita.
Säälittävää myös se että ohjaajaveljekset saivat käyttöönsä alkuperäisen Alienssin äänikirjaston kun eivät mitään omaa keksineet.
Vanhoista leffoista tuttuja lausahduksia ja kliseitä tuli liukuhihnalta ja elokuva taisikin olla tarkoitettu tälle nykynuorisolle joka ei välttämättä alkuperäisiä elokuvia tunne.
Mistä elokuvasta on lähtöisin legendaarinen lausahdus "you ugly mother fucker"? jos vastaus on "AvP" niin Anderson ja Straussit pääsivät varmasti tavoitteeseensa. Kyllähän jotkut nykyteineistä väittävät Iron Maidenin kopioineen Trooperin Children of Bodomilta.