IRC-Galleria

Ohjaus:David Moreau & Xavier Palud


Tähän väliin täytyykin ottaa arvostelu, jota aiemmin mainitsemassani listassa ei ollut. Elokuva, josta odotukset olivat lähestulkoon olemattomat ja teatterissa näkemäni traileri herätti lähinnä tunteen "ei kai taas". Japanilaisista kauhuleffoista on tehty jenkkiversioita kuin liukuhihnalta viimeisten vuosien aikana ja aina huonoin lopputuloksin. The Ring on ollut tähän mennessä ainoa onnistunut käännös, mutta omasta mielestäni The Eye onnistuu ihan hyvin. Internet Movie Data Base äänestyksen 5.2-tähteä, kertovat ettei kyse ole mistään mullistavasta teoksesta, mutta henkilökohtaisesti olin tyytyväinen. Kun ei odota mitään niin lopputulos harvemmin voi olla miinuksen puolella.

Sydney (Jessica Alba) on menettänyt näkönsä 5-vuotiaana ja aikuisena saa siirrännäisleikkauksella uudet silmät, joidenka entisestä omistajasta ei ole mitään tietoa. Totutellessaan näkemään asioita, joita ei ole ennen nähnyt hän kuitenkin alkaa huomata että näkökentässä pyörii paljon ylimääräistä. Kukaan ei tietenkään usko Sydneyn juttuja aaveista ja onnettomuuksista, paitsi hänen oma lääkärinsä Dr. Paul Faulkner (Alessandro Nivola), jonka kanssa hän alkaa metsästää tietoja silmien luovuttajasta.

Kauhuelokuvana The Eye ei pääse lähellekään sitä mihin, jopa Kaunan jenkkiversio pystyi, mutta tarina pysyy kohtuullisen hyvin kasassa alusta loppuun enkä tuntenut niinkään paljoa myötähäpeää tai ärsytystä seuratessani tarinan kulkua. Kaikki elokuvan kauhu-elementit ovat tuttua böö-säikyttelyä, joka ei kokeneeseen katsojaan enää tehoa, mutta elokuvaan mahtui yksi erittäin hyytävä hissikohtaus, joka olisi voinut olla paljonkin parempi. Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että en ole päässyt alkuperäistä japanilaista versiota näkemään, mutta odotukset sen suhteen ovat melko korkealla tämän jälkeen.


**½

Ohjaus: M. Night Shyamalan


Ohjaaja, jolle on kasvanut kyrpä otsaan ja virtsarakko aivojen tilalle. Kauan mysteerinä pidetty projekti ja trailerit nostattivat odotuksia jälleen aivan turhan korkealle. Olen aina pitänyt Shyamalanin elokuvista siinä mielessä, että niissä on aina ollut jokin todella potentiaalinen idea. Lähestulkoon koskaan tuota potentiaalia ei olla pystytty hyödyntämään vaan homma on hajonnut käsiin loppua kohden mentäessä. And that is Happening again!

Elokuvan alku on typistetty versio trailerista ja kuolemakohtaukset näytettiin paremmin red banned-trailerissa kuin itse elokuvassa. Homma lähtee heti käyntiin, ihmiset sekoilevat puheissaan, menettävät suuntavaistonsa ja tappavat itsensä. Syytä ei tiedetä, mutta koko elokuvan typerästä dialogista 20% käytetään ihmisten rauhoitteluun, 20% turvapaikkakeskusteluun ja 60% syiden arvailuun. Elokuvan etenemistä on oikeastaan turha edes lähteä selittämään sillä alusta lähtien ihmiset vain koittavat löytää paikan minne nämä "hyökkäykset" eivät kohdistuisi. Trailerin perusteella odotin hyytävää ja ahdistavaa tunnelmaa, mutta se ei ainakaan välittynyt katsojalle asti. Tuulen mukana kulkeva "virus" on melko pelottava ajatus kun seistään keskellä niittyä ja nähdään että heinikko rupeaa havisemaan sinua kohti. Jos tunnelmaa ei pystytä välittämään katsojalle niin tämähän kuulostaa enemmän kuin naurettavalta. Mistä tässä sitten loppujen lopuksi oli kysymys? Siihen ei elokuvassa anneta varmaa vastausta, mutta (HUOM! Spoileri) lopussa näytetään TV-haastattelua, jossa joku nero kertoo oman mielipiteensä asiasta. Elokuvassa spekuloidaan jo aikaisemmin paljon kasvien osuutta asiaan ja kykyä puolustautua tiettyjä uhkia vastaan. Neron mielipiteen mukaan luonto on onnistunut toteamaan ihmiset uhaksi luonnolle ja on täten kehittynyt puolustautumaan meitä vastaan. Elokuva lukeutuu siis samaan "propaganda"-kategoriaan kuin The Day After Tomorrow, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisiin.

Did I understand right? Kill the rainforest before it kills you?


*½

Taas on tulossa paljon elokuvia loppuvuoden aikana ja odotukset on melko korkealla. Jotain huhuja on tullut jo kuultua tietyistä leffoista, mutta seuraavien arvostelut tulen kirjottamaan kunhan ensin näen itse elokuvat.

Hancock **
The Happening *½
The Dark Knight ****½
James Bond 007 - Quantum Solace
Indiana Jones - Kristallikallon valtakunta
Iron Man ****½
The X-Files: I want to believe
Hellboy: The Golden Army
Incredible Hulk
Sauna

Jos tästä listasta joku vielä unohtui niin antaa olla. Lisättäköön sitten vain suora kommentti/arvostelu. Osahan kyseisistä elokuvista on jo tullut, mutta en ole ehtinyt vielä katsastamaan.

Kesän 2008 elokuvaprojektista on ollut jonkin verran juttua ja nyt projektinimikin on valmistunut. "Tuntemattomat"-elokuvan kuvaukset käynnistyvät aikasintaan 3-4 viikon kuluttua eli joskus heinäkuun puolenvälin tienoilla. Elokuvan käsikirjoitusversio 3.0 valmistui tänään ja kehitystyö jatkuu. Seuraavaksi alkaa kuvakäsikirjoituksen piirtäminen tosin huomattavasti pienemmällä panostuksella verrattuna OUR Pro:n edelliseen elokuvaan "Kätköön". Syynä tähän on kuvaustyylin erikoisuus, jonka voikin jo paljastaa; elokuva kuvataan täysin käsivarakuvauksena ja "köyhänmiehen" glidecam viritelmällä. Teknisesti elokuva tulee olemaan melko suurella todennäköisyydellä todella karun näköinen ja askel taaksepäin "Kätkön" tasosta. Tämä on myös OUR Pro:n ensimmäinen kauhuelokuva sitten Pedon (2006), joka toimii tässä tapauksessa vertauskohteena.

Elokuvan työryhmä on pitkälti sama kuin "Kätkössä", mutta itse siirryn tällä kertaa kameran taakse ja olen elokuvassa vain sivuroolissa. Roolit ovat muilta osin jakamatta, mutta tämän ehtii vielä hoitaa kun käsikirjoituskaan ei ole täysin lukkoon lyöty. Joka tapauksessa uutta settiä siis tulossa, mutta julkaisuajankohta venähtänee elokuun puolelle. Kaikkea muutakin on suunnitteilla, mutta niistä sitten myöhemmin.

Ensimmäistä kertaa tuli sitten tehtyä pastaa, jonka kastikkeeseen käytin habaneroa. Kyseisen habaneron lajia koitan vielä metsästää, mutta laitoin kokeilumielessä vähän siemeniä itämään jos vaikka joku päivä olis aivan omia.

Löysin kaksi lajiketta, joista Red habanero on kaikkien kuvien puolesta lähimpänä tätä, mutta myös tekstejä, videon sekä huhuja että kyseessä olisi Red Savina Habanero, joka kantoi maailman tulisimman chilin titteliä vuoteen 2006 asti jolloin Naga Morich ohitti sen.

Maistoinko suoraan tuoretta habaneroa? Tottakai, pitihän sekin kokea. Tosin en youtube-videoiden opin mukaisesti syönyt koko hedelmää, koska ostamani punaiset olivat sen verran kookkaita. Pienestä viipaleesta voin sen verran sanoa, että odotin pahempaa. Kyllähän Jalapeno ja muut tavalliset Chilit jäävät heti jalkoihin, mutta hyvin sopi ruuanlaittoon.

TOP 7
# 11+ Naga Morich (Capsicum chinense)
# 10(+) Habanero (Capsicum chinense)
# 9 Tabasco-chili (Capsicum frutescens)
# 8 Cayenne (Capsicum annuum)
# 7 Serrano, Chile de Arbol (Capsicum annuum)
# 6 Yellow Wax, Serrano (Capsicum annuum)
# 5 Jalapeño (Capsicum annuum)

Ja ihan btw, että kun chilin on silpunnut niin suosittelen (ja varmasti moni muukin fiksumpi) että kädet pesee hyvin eikä pelkästään pyyhi jos tarkoituksena on ESIM. pyyhkäistä silmää tai nenää!

Terveisin,
"Ensi kerralla paljon fiksumpi"


EDIT: Kyllä se aika vahvasti siltä näyttää että kyseessä on tuo maailman tilaston kakkonen Red Savina Habanero vaikka tarkkaa varmistusta ei taida mistään löytyä. Red Habanero on liian sileä ja pieni. Silppusin loput viipaleiksi ja laiton pakkaseen säilöön; kättä kirvelee ja polttelee aivan älyttömästi tuon operaation jälkeen. Kädet on tullu pestyä 3 kertaa ja kerran saippualla. Vieläkään, eli noin 7 tuntia silppuamisen jälkeen en suosittele koskemaan silmään, nenään, niskaan tai mihinkään herkempään ihoon.

Terveisin,
"Ensi kerralla todella paljon fiksumpi"

/*uusi modi ulostettu*/

#Jarell_official_08_v2 {
note: yksinkertaisuus on kaunista;

}

Pidemmän aikaa on tuntunut siltä että elokuvamaailma sukeltaa syvemmälle ja syvemmälle... paskaan.

Kukaan ei keksi enää mitään uutta, vanhoja klisheitä kierrätetään uudestaan ja uudestaan, elokuviin otetaan halpoja huonoja näyttelijöitä koska rahaa täytyy riittää melkein hyviin erikoistehosteisiin, jos yksikin elokuva menestyy edes hieman niin sille tehdään 3-5 jatko-osaa joidenka suosiolla ei ole enää niinkään väliä. Kirjoitan tätä tekstiä siitä syystä, että viimeaikoina olen katsonut paljon kiinnostavia ja lupaavia teoksia, jotka eivät lopulta ole yltäneet edes keskitasolle. Asiasta voisi avautua vaikka kuinka ja paljon, sekä voisin haukkua lukemattomat määrät elokuvia lyttyyn jos jaksaisin. En jaksa ja arvostelujen kirjoittamista jatkan tulevaisuudessakin. Omasta näkökulmastani elokuvabisnes on muuttunut pelkäksi rahapeliksi ja markkinointirumbaksi, jossa itse elokuva on sisällöltään arvoton.

Ohjaus: Jon Turteltaub


Pidän tämän arvostelun lyhyenä, koska teen varsinaisesta "asiasta" hetken kuluttua oman blogimerkinnän. Arvostelu pysyy lyhyenä myös sen takia, ettei ole paljoakaan sanottavaa kyseisestä pätkästä. Ihan kiva viihdepätkä ja oli jotakuinkin sellainen kuin odotinkin. Homman nimihän on se, että en odottanut oikeastaan yhtään mitään.

Elokuvassa riittää menoa ja meinikiä kuten ensimmäisessäkin osassa, mutta sisältö on todella epäuskottavaa. Aarteenmetsästäjät murtautuvat Buckinghamin palatsiin, pelleilevät valkoisessa talossa, kidnappaavat yhdysvaltain presidentin, eivät jää kiinni ja löytävät vielä kullasta tehdyn muinaiskaupungin. Kuulostaa varmaankin monimutkaiselta, mutta elokuva on yksi suuri putkijuoksu ja vaikeimmat ongelmat ratkeavat vähintään itsestään. Viihdearvo alkaa kadota loppua kohden ja tuntuu etteivät kokeneet näyttelijätkään pääse omalle tasolleen. Vauhtia tässä kuitenkin riitti sen verran, että mielenkiinto pysyi aika hyvin loppumetreille asti, mutta viimeisen niitin antoi tämä "one must stay behind"-klishee, joka esiintyy nykypäivänä melkein jokaisessa keskikastin alapuolelle jäävässä spektaakkelissa.


**

Ohjaus: Matt Reeves


Vihdoinkin jotakin uutta! Näin voisi sanoa elokuvasta heti alkuun. Kaikenlaisia hirviö-elokuvia on tehty lähes videokuvan keksimisestä lähtien. Ensin tulivat dinosaurukset ja lohikäärmeet, mutta joukkoon liittyi myöhemmin useita erilaisia kummajaisia. Ehkä parhaimmat hirviöleffat tehtiin nousevan auringon maassa Japanissa, jossa näiden elokuvien tuotanto toimi lähes liukuhihnamaisesti 50-luvulta lähtien. Tunnetuimpana tekeleenä varmasti vuonna 1954 ilmestynyt Godzilla, joka sai lukuisia jatko-osia aina nykypäivään asti. Amerikassa puolestaan jättiläishyönteiset, jättiläis-ihmiset ym. kummajaiset valloittivat valkokankaita. Tarinoita on kerrottu pääasiassa armeija, hallituksen, tutkijoiden sekä itse hirviöiden näkökulmasta, mutta missä ovat näiden jättiläisten jaloissa juoksentelevat siviilit?

Koitan kirjoittaa elokuvan idealle mahdollisimman uskollisesti ja vältän pahimmat spoilaukset, sillä elokuvan markkinointi oli ehkä paras ja kiinnostavin mitä olen ikinä nähnyt. Näin pimennossa aina teatteriin asti pidettyä elokuvaa ei voi olla kunnioittamatta. Elokuvasta ei kerrottu oikeastaan yhtikäs mitään julkisuudessa eikä ensimmäisissä teasereissä ollut edes elokuvan nimeä. Tämä sai tietenkin aikaiseksi paljon keskustelua ja puhuttiin Godzilla 2:sta ym. "höpönhöpönkukkuluuruu"-ideoista, sillä kenelläkään ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tulossa. Tämä oli myös varmasti elokuvastudiolle tarkkaan harkittu riski sillä ihmiset todellakin tiesivät erittäin vähän mitä menivät katsomaan.

Ensinnäkään ei liene suuri spoilaus, jos sanon että koko elokuva on kuvattu "handycamillä" siviilien näkökulmasta. Tälläistä ei ole ennen tehty ainakaan tässä mittakaavassa ja tuskin kukaan Japanissa olisi keksinyt vastaavaa ideaa yhteenkään Godzilla elokuvaan. Elokuvan toteutus on shokeeraavan hieno, häiritsevä, ahdistava, ärsyttävä ja ennen kaikkea pysäyttävä. Elokuvan alusta suuri osa on taidokasta henkilö-esittelyä ja kaikki pääosissa heiluvat ihmiset tehdään katsojille tutuiksi. Myös ihmisten välejä ja parisuhteita tuodaan taitavasti esille ja ennen pitkää katsoja tuntee olevansa yksi porukasta ja mukana tilanteessa. Itseasiassa alun aikana jopa onnistuin unohtamaan että olin tullut katsomaan jonkinlaista "monsterileffaa", mutta olin silti edelleen kiinnostunut tilanteiden kehittymisestä. Kun homma yhtäkkiä hajoaa käsiin ja rakennukset alkavat sortua, sekasorto vallitsee kaikkialla ja syke nousee. Katsoja on niin hyvin tilanteissa mukana, että kun jotakin tapahtuu niin sen todella tuntee. Kun jollekin läheiselle ihmiselle tapahtuu jotain pahaa, tunne on pysäyttävä. Pahimmillaan vapiset paikallasi etkä tiedä mihin suuntaan paeta panikoivan ihmismassan keskellä. Epätietoisuus jatkuu aina elokuvan loppuun asti ja jossainvaiheessa katsojalla saattaa käydä mielessä että saako hän oikeastaan ikinä tietää lopullista ratkaisua. Mielikuvitukselle jätetään paljon tilaa, mutta kaikki teaserin julkaisun jälkeen mieleen juolahtaneet kysymykset saavat vastauksen.

Epätoivoisesti surkeissa monsterileffoissa rypenyt Amerikka näytti, että hyviäkin elokuvia osataan tehdä. Godzilla oli harvinaisen tökerö esitys ja varmasti harmitti japanilaisia eikä ihme, että jenkkien Godzilla sai japsien Godzillalta kyytiä elokuvassa "Godzilla: Final Wars". Olin ja olen edelleen tämän genren elokuvien ystävä ja pidän erityisesti Heisei-kauden Godzilla elokuvista. Cloverfield oli unohtumaton elokuvakokemus eikä ideaa yksinkertaisesti enää voi kopioida. Sanoisin, että unohtumaton klassikko jo syntyessään.

*****