IRC-Galleria

Ohjaus: Clint Eastwood
Vuosi: 2009

Kaikenmaailman comebackit ovat nykypäivänä muotia. Bändit pitävät jäähyväiskiertueitaan, urheilutähtiä vetäytyy eläkkeelle, mutta kaikki palaavat suuren suosion saattelemina takaisin lajiensa pariin vuoden tai parin kuluessa. Tästä joukosta löytyy kuitenkin joitakin harvoja ihmisiä, jotka ovat aina tienneet mitä haluavat tehdä ja tietävät, koska on aika lopettaa.

Clint Eastwood on jo 79-vuotias supernäyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. En liene ainoa, joka on jo kymmenen vuoden ajan ihmetellyt, että "kuinka pappa jaksaa". Monet ovat vetäytyneet eläkkeelle paljon nuorempina, mutta iästään huolimatta Eastwoodin elokuvat eivät ole olleet mitään kiikkustuolidraamoja. Nähtyäni Gran Torinon trailerin, en voinut kuin hymyillä. Eastwood oli kerrankin tuonut ikänsä roolihahmoon ja teki sen kaiken lisäksi omalla tyylillään. Pian trailerin nähtyäni sain kuulla, että kyseessä olisi Eastwoodin viimeinen elokuva ja pitkä ura olisi nyt tullut tiensä päähän. Tämä nostatti ehdottomasti odotuksia korkealle.

Elokuvassa Clint Eastwood näyttelee Walt Kowalskia, joka on Korean sodan veteraani, kärttyisä, vanhanaikainen, "lievästi rasistinen" ja yksinäinen vanhus, joka onnistuu luonteensa avulla torjumaan lähes kaikki luotaan. Walt Kowalskin vaimo on juuri menehtynyt ja hautajaisten jälkeen koko suku on saapunut Kowalskin luokse. Lapsenlapset ovat kiinnostuneita videopeleistä, pukeutuvat asiattomasti hautajaisiin ja ovat avoimesti kiinnostuneita isoisän tulevasta perinnöstä jos hän sattuisi kuolemaan. Walt on kaiken lisäksi jäänyt asumaan seudulle, jonka on aikojen saatossa täyttäneet kiinalaiset maahanmuuttajat. Walt on pahasti vieraantunut lapsistaan, jotka myöhemmin ehdottavat yksin jääneelle isälleen muuttamista vanhainkotiin. Idea ei kuitenkaan vanhanaikaiseen kaljaa ja tupakkaa rakastavaan Walt Kowalskiin uppoa.

Naapurissa asuva ujo ja hiljainen kiinalaispoika Tao tekee pääasiassa naisten töitä. Hän tiskaa, tarjoilee, hoitaa puutarhaa ja on perheelle eräänlainen häpeäpilkku. Hänen serkkunsa puolestaan kuuluu paikalliseen jengiin, joka yrittää kaikin keinoin saada Taon mukaansa. Lopulta Tao joutuukin jengiläisten tulikokeeseen ja hän saa tehtäväkseen varastaa naapurin kärttyisän Kowalskin autotallissa lojuvan vuoden -72 Gran Torinon. Tulikoe menee kuitenkin pieleen sillä Tao herättää kolistelullaan Waltin, joka ilmaantuu paikalle sodan aikaisen kiväärinsä kanssa. Jonkin ajan kuluttua Tao joutuu perheen maineen puhdistamiseksi töihin Kowalskille ja heidän välinsä alkavat toimia. Walt laittaa Taon kovaan elämän-kouluun, jota varjostavat kuitenkin jengiläiset.

Elokuva on upea tarina Taon kasvamisesta nollasta mieheksi ja Walt Kowalskin suhtautumisesta ihmisiin ja itseensä. Merkityksiä voi löytää monia ja yksi on ystävyyden ja seurallisuuden merkitys vanhukselle. Elokuvan lopetus on koskettava ja edellinen lause kiteytyy vahvasi viimeisiin kohtauksiin. Clint Eastwood lienee myös laulanut itse lopputekstien "Gran Torino"-kappaleen alun, joka toi lopetukseen ainutlaatuisen säväyksen... fiiliksen... "siinä se nyt oli".


* * * * *
(Suosittelen)

http://www.riemurasia.net/jylppy/61315/Hitler_puhuu_kasvatukesta

Nina Mikkonen aiheuttaa päänvaivaa...

Ei ole todellista :D

Eilen sain jo muistutuksen, että tänään on aprillipäivä. IRC-Gallerian tekemät pilat on joka vuosi ollu aika hyviä ja on ollu hauska seurata sivusta kuinka porukka menee niihin ihan täydestä. Tänäkin vuonna näyttää uponneen aika hyvin kun "Pelastakaa IRC" tyylisiä yhteisöjä on perustettu ja porukka tuntuu olevan mukavasti pihalla :D Itse vähän mielenkiinnolla odotin että mitä tällä kertaa on luvassa ja varmasti olisin hetken ollut itsekin aivan kuutamolla jos en olisi muistanut, mikä päivä tänään on :)

Kiitos tästä :D

Ohjaus: John Moore
Vuosi: 2008

Peli, jonka elokuva-oikeudet myytiin Hollywoodiin pian pelin julkaisun jälkeen. Mietin jo tuolloin, että kuinka pelistä voi tehdä elokuvan jos peli itsessään on jo elokuva? Pelin tarina ja kerronta oli niin ainutlaatuista, että sen kääntäminen elokuvaksi täysin identtisenä olisi täysin turhaa ja rankasti muuttamalla se saisi fanikansan vihat niskaansa. Peli ilmestyi vuosituhannen alussa, joten pyöreästi kymmenen vuoden tauko antoi mahdollisuuden muokata tarinaa.

Peli-elokuvien tuskanen taival ei näytä muuttavan suuntaansa vaikka kuinka laadukkaasta ja potentiaalisesta ideasta olisikin kyse. Edes Max ei kyennyt tätä kurssia kääntämään nousuun vaan etsivä Payne vajoaa sinne herra 47:n, Lara Croftin ja muiden alemman keskikastin joukkoon. Elokuva oli visuaalisesti paikotellen hienoa katsottavaa ja peliin sen yhdisti ainoastaan ankea talvinen kaupunkimaisena, muutamat tutut nimet ja tarina. Pelin moneen kertaan pelanneena uskon saaneeni tästä paljon enemmän irti, mutta sellainen katsoja jolle pelin tarina on ennestään tuntematon, tämä tarjosi köyhän, omituisen poliisitarinan, täynnä mustia aukkoja. Henkilöhahmoista tuttuja pelistä oli Jim Bravura, Mona Sax, Jack Lupino, Alex ja tietenkin Max Payne, mutta kukaan ei onnistunut täyttämään odotuksia. Jim Bravura koki elokuvassa samanlaisen muodonmuutoksen kuin Felix Leiter James Bondeissa. Vaaleasta vanhemmasta poliisista tulikin tummaihoinen nuori kyttä. Salaperäisestä, taitavasta taistelijasta Mona Saxista tuli aikuisen naisen sijaan kostonhimoinen teini, joka esitti jonkinasteista kovista täysin sivuroolissa. Jack Lupino pysyi hyvin samanlaisen huumehörhönä, mutta hänen roolinsa elokuvassa oli "jotenkin mitätön". Suurin pettymys oli itse Max Payneä näytellyt Mark Wahlberg, joka ei mielestäni sopinut millään tavalla tunnetun etsivän nahkatakkiin. Pelissä oli lukuisia lainauksia John Woon Hong-Kong klassikoista kuten tupla-beretoilla räiskiminen ja hidastukset. Elokuvassa oli vain muutama ylihidastettu kohtaus, joista yhdessä ammuttiin. Monessa elokuvassa olen ihmetellyt pahisten ampumataidon puutteita ja tässä se vasta korostuikin. Erään hidastuksen aikana pahis ampuu about 3-6 metrin etäisyydeltä "kohti" Max Payneä ja luodit osuvat tyylikkäiden hidastusten saattelemina 3 metriä ohi hyllyyn, jossa huumeampullit räjähtelevät. En tiedä oliko tämä kohtaus tarkoitettu koomiseksi, mutta siltä se vaikutti. John Woon tupla-beretoista täytyy mainita se, että niitä ei elokuvassa nähty kertaakaan. Kokonaisuutena elokuva oli tylsä ja toimintakohtausten osuus elokuvasta oli varmaankin 5 % luokkaa. Max Payne oli elokuvassa ohuempi kuin paperinukke eikä samaistuminen onnistunut millään. Tämä saattaa johtua myös siitä, että Mark Wahlberg ei näyttänyt saatika kuulostanut Max Payneltä, joten en tiedä mitä tavallinen katsoja tästä ajattelee.

Elokuvassa kierrätettiin ihan hauskasti siis pelistä tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta samaa tunnelmaa ei tavoitettu. Tarina oli ailahteleva eikä loppuratkaisu yllättänyt. Pelin pelanneena jouduin siis pettymään taas kerran...


**


EDIT: Pitänee mainita tähän arvostelun hännille, että Max Paynen sijaan olen nähnyt jo useampia vastaavia elokuvia. Clive Owenin tähdittämä Shoot Em' Up oli aivan huippu. Owen myös näytti enemmän Max Payneltä kuin Wahlberg.

Ohjaus: Scott Derrickson
Vuosi: 2008

Yksi erittäin lyhyt ja tiivistetty arvostelu tähän väliin. Tämä oli taas niitä elokuvia maailmanlopusta, joissa koitetaan herättää katsojia "hei, me itse tuhoamme oman planeettamme ja tiedämme sen oikein hyvin". Tuo oli leffan ainoa sanoma, mutta se ei tarjonnut minkäänlaista (edes) mielikuvituksellista ratkaisua tilanteeseen. Spoileri: "Ihmisissä on hyväkin puoli" riitti vakuuttamaan ulkoavaruuden puolustajat siitä, että kaikki on ok.

Kaikki elokuvan hienoudet oli nähtävissä jo trailerissa, joten erikoistehosteidenkaan puolelta ei ollut tarjolla mitään uutta. Näyttely oli huonoa ja monen hahmon osalta jopa harvinaisen ärsyttävää. Kuvaus oli keskinkertaista ja paikotellen jopa surkeaa. Käsikirjoituksessa oli naurettavia mokia tai sitten vika oli täysin suomennoksissa (en kuunnellut puhekieltä tarpeeksi hyvin). Leikkauksessa ilmeni myös hyvin omituisia ratkaisuja eikä teos millään tavalla vakuuttanut. Kallista tehoste-ripulia jälleen kerran ilman minkäänlaista pohjaa, tarkoitusta tai päämäärää.

Loistava elokuva.


*

Bongasin eilen jostain iltalehden sivuilta äänestyksen huonoimmasta pelielokuvasta. Kysely pisti silmään ehkä siitä syystä että olen pitkään jo näiden pelielokuvien edesottamuksia seurannut eikä iltalehtien nettisivuilla ole kovinkaan järkeviä kyselyitä ollut ikuisuuksiin. Ajattelin linkittää nuo iltalehden listaamat leffat myös tähän ja heittää perään omat arvioni.

Resident Evil (*** Kohtalainen rymistely, jonka katsomisessa ei aivoja tarvita)
Resident Evil 2: Apocalypse (**½ jatkaa samaa rataa)
Resident Evil 3: Extinction (*** Erilainen miljöö tuo hieman piristystä)
Max Payne (En ole vielä nähnyt)
Hitman (*** Ihan ok. Joitakin turhan tyylittelyn ohessa sattuneita kämmähdyksiä)
Doom (½ Peli, jossa oli ainekset vaikka minkälaiseen elokuvaan, mutta ihmeiden aika ei ole ohi)
Mortal Kombat (**½ Oman aikansa klassikko)
Silent Hill (* Alkuperälleen liian uskollinen elokuva. Väsyttävää seurata jatkuvaa harhailua)
Tomb Raider (* Odotin hieman naisellisempaa Indiana Jones meininkiä, mutta teknopelleily pilasi)
Tomb Raider 2 (* Samaa paskaa ja kuorrutuksena hieman yliluonnollista pelleilyä)
Final Fantasy (* Hyvä yritys. Lopputulos oli harvinaisen tylsä ja ylipitkä pelidemo)

Sitten elokuvia, jotka oli jätetty iltasanomien listasta pois... lieneekö syy, että näitä on vaikea luokitella edes elokuviksi.

Alone in the Dark (½ Ainoa Uwen elokuva jonka olen nähnyt ja äänestyksessä laitoin vaihtoehtoon "joku muu". Kukaan selväjärkinen ei keksi tämmöisestä pelistä tämmöistä elokuvaa)
BloodRayne (En ole masokisti. En katso)
FarCry (Näin trailerin. En tiennyt kuuluiko nauraa vai itkeä. Päälimmäisenä tunteena myötähäpeä)
Postal (En ole kiinnostunut)
In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (En todellakaan ole kiinnostunut)

Uwe on taiteilija kategoriassa jonne kuuluvat mm. kaikki eläinrääkkäysvideoiden kuvaajat.

Kirjoitan tämän veikkausmielessä 9.3.2009 ja kauden alkuun on enää aikaa parisen viikkoa. Sarjaan on tullut suurimmat autoja koskevat muutokset 20 vuoteen ja talvitestien perusteella kaudelta voi odottaa mitä vain.

Kimiä tietenkin kannatetaan, mutta McLarenin en usko olevan yhtä kilpailukykyinen tulevalla kaudella kuin oli edellisellä. Mestaruustaisto tullaan todennäköisesti käymään Ferrarin ja BMW:n välillä ja uskon, että tuleva vuosi tulee olemaan loistava myös BMW:n Nick Heidfeldille, jolla on mahdollisuus ottaa uransa ensimmäinen voitto. Entisen Honda-tallin paikalle syntynyt Brawn GP on ollut kysymysmerkki ja monet veikkailivat siitä Super Agurin kaltaista floppia, mutta itse uskoisin sen taistelevat kärkipäässä ja kykenevän palkintopallisijoituksiin. Palkintopallille on tänä vuonna paljon ehdokkaita ja voimasuhteet tulevat varmasti vaihtelemaan rajusti kauden aikana.

Nick Heidfeld
BMW
Brawn GP

Siinä ehkä kolme tulevan kauden yllättäjää.

(Harvemmin jaksan näitä tehdä, mutta nyt oli tylsää)


21 kysymystä (rakkaudesta).

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä,
tee se silti!
Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti). (Ei ole oikeasti pakko tehdä :P

1) Nimet, joilla sinut tunnetaan:
- Jarmo, Jamppa, Jakke, Jampe, James, Jake, Jarell... ja jotain epämääräisiä muunnelmia

2) Neljä asiaa ylläsi?
- Paita, housut, sukat ja tämä koru

3) Seurusteletko?
- En.

4) Oletko ikinä saanut ruusua?
- Juu

5) Oletko ikinä nuollut jalkaasi?
- wat?

6) Oletko ollut rakastunut?
- Juu, eikä se tunne oikeasti minnekään häviä.

7) Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
- En tiedä.

8) Ongelmasi juuri nyt?
- Ei mitään aiheeseen liittyvää.

9) Onko sydämesi ollut särkynyt?
- On.

10) Mitä mieltä olet etäsuhteista?
- Joillekin sopii, joillekin ei. Mulle ei.

12) Kuinka monta lasta haluat?
- En tiedä.

13) Lempivärisi?
- Ei ole mitään tiettyä. Musta sopii yhteen kaikkien värien kanssa.

14) Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
- *blackout*

15) Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
- Ei.... jos he kysyvät asiasta. hehehe...

16) Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
- En mä tämmösiä kuvittele.

17) Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
- Ei muistikuvia... kai sitä on "alusta lähtien" tiedetty ettei tässä vaan yhtä sukupuolta olla.

18) Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
- no kertokaa... mä sanon sitten käykö se vai ei.

19) Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
- Juu, ehkä, jaa'a

20) Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
- Ei, ehkä, jaa'a

21) Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
- Kyllä.

Lauantaina kannattaa lähteä viihteelle elokuvien merkeissä. Roskaelokuvafestivaali pidetään Tampereen YO-Talolla klo 14-21 ja päivän ohjelmisto on seuraavanlainen
http://www.tamperefilmfestival.fi/shop2009/product_info.php?cPath=60&products_id=476

Luvassa on siis paljon laadukasta katsottavaa.

EDIT: Niin, vielä kerran lisäyksenä, että OUR Pro:n "Vierailijat" on esityslistan loppupäässä.

Viimeaikoina on jäänyt tämä kirjoittelu elokuvista vähän vähemmälle vaikka kaikenlaisia ennakoitakin olen näköjään viime vuonna kirjotellut. Täytynee siis muistella hieman ja tiivistää.

Saw V (Ohjaus: David Hackl / Vuosi: 2008)

Se mikä ensimmäisessä elokuvassa oli hienoa, ainutlaatuista, nerokasta ja kaikessa brutaalisuudessaan upeaa kulutettiin loppuun jo jossakin kolmannen elokuvan paikkeilla. Nyt tarinaa raapustavat käsikirjoittajat kuluttavat kynsiään liitutauluun ja koittavat väkisin saada aikaiseksi tarinaa, joka vaikuttaisi nerokkaalta ja "mielenkiinnon" lisäämiseksi myllyyn laitetaan hieman enemmän lihaa. Tarinan uskottavuus on mennyt jo täysin yli ymmärryksen ja kaikki sarjan elokuvat on kiedottu jatko-osien avulla entistä sekavampaan umpisolmuun, jonka selvittäminen vaatii useamman kuin kaksi katsomiskertaa. Sanon tässä suoraan kaikille ihmisille, jotka pitävät näitä elokuvia nerokkaina, että olette yksinkertaisia. Jokaisessa elokuvassa väännetään rautalangasta takaumien muodossa katsojalle nämä tärkeät kohdat juonesta, jotka ainoastaan johtavat seuraavaan elokuvaan. Nerokkaassa elokuvassa ei väännetä rautalangasta kaikkea vaan katsojalle tarjotaan tilaisuus itse oivaltaa. Tälläinen "takaumakerronta" on nykypäivänä muotia ja joissakin elokuvissa kuten Prestige ja Illusionist se toimii. Ensimmäisessä elokuvassa se toimi myös, mutta sen jälkeen kaikki jatko-osat ovat käyttäneet tismalleen samaa kaavaa. Elokuvat sisältävät vain hitusen verran oikeasti mielenkiintoista tarinaa, mutta lopussa koko elokuva tuntuu vain suurelta alustukselta seuraavalle elokuvalle, joka taas on suuri alustus sitä seuraavalle jne. Kirjoitin vuosi sitten kaikista neljästä elokuvasta pitkän yhteenvedon, joten olen nyt jo jauhanut paljon turhaa.
Tämä viides elokuva vie järjetöntä tarinaa entistä syvemmälle ja kuudes tuo mukanaan taas jonkin aivan järjettömän juonenkäänteen. Saw V on harvinaisen epämielenkiintoinen ja tekemällä tehty epänerokkuus, jota ei kauaa jaksaisi seurata. Oma veikkaukseni olisi että sarja päättyy johonkin epähienoon Saw X- osaan ja heti seuraavana vuonna saadaan jokin epähieno uudelleenfilmatisointi aivan ensimmäisestä elokuvasta.

* ("vituttaa tommoset taka-hommat")

007 Quantum of Solace (Ohjaus: Marc Forster / Vuosi 2008)

Casino Royale esitteli maailmalle aivan uuden Bondin. Daniel Craigin näyttelemä Bond rikkoi elokuvassa lähes kaikki Bondille olenaiset normit ja toi hahmoon huomattavan määrän enemmän mielenkiintoa kuin Brosnan tai muutamat muut edeltäjät. Casino Royale on henkiökohtaisesti yksi suosikeistani kaikista Bondeista, mutta Sean Conneryn aikoihin Casino Royalea on vaikea verrata. Onhan Connery se "aito oikea" Bond.

Quantum of Solace on suora jatko-osa Casino Royalelle, joten normien rikkominen jatkuu ja ensimmäistä kertaa katsojan täytyy olla tietoinen edellisen elokuvan tapahtumista. Lienee myös ensimmäinen kerta kun elokuva ei pohjaudu Ian Flemingsin kirjaan. Jatko-osat lienevät kannattavia ainoastaan rahastusmielessä, sillä Casino Royaleen verrattuna tämä on todellinen sukellus. Elokuva on kieltämättä näyttävä, toimintaa riittää, stuntit ovat hienoja, Craig on edelleen hyvä Bond ja kaikki on visuaalisesti todella hienoa katsottavaa. Elokuvan juoni vaan on yksinkertaisesti ohut ja tylsä. Bond haluaa kostaa vaimonsa kuoleman ja tekee kaikkensa saavuttaakseen tämän tavoitteen. Elokuva ei tarjoile oikeastaan mitään yllätyksiä vaan tuntuu jälkeenpäin melko yksinkertaiselta putkijuoksulta räjähdysten ja liekkien halki. Kokonaisuudesta jäi myös jotenkin rikkonainen ja keskeneräinen fiilis, mikä pahasti enteilee sitä, että tarina jatkuu vielä kolmannessa osassa.

**

The Curious Case of Benjamin Button (Ohjaus: David Fincher / Vuosi 2008)

En ole ikinä joutunut pettymään Fincherin elokuviin enkä pety tälläkään kertaa. Bratt Pittin loistava roolisuoritus ja loistavasti käsikirjoitettu tarina olivat jotakin sellaista, mitä jaksoi seurata virkeänä lähes 3 tuntia. Elokuvan tarina on ainutlaatuinen, kaunis, koskettava ja uskomaton. On joitakin yksityiskohtia, jotka jäivät ensimmäisen katsomiskerran jälkeen vaivaamaan, mutta täytyy ottaa virhe takaisin kun elokuva on hyllyssä. Monet "tavalliset" katsojat varmasti kyseenalaistaisivat koko elokuvan tarinan ja Benjamin Buttonin omituisen sairauden, mutta elokuvan englanninkielinen (alkuperäinen) nimi selittää jo tarpeeksi. Kyseessä on myös teknisesti yksi kauneimmista elokuvista, jonka muistan koskaan nähneeni. Voisin suositella lämpimästi kaikille...

*****

Burn After Reading (Ohjaus: Ethan & Joel Coen / Vuosi 2008)

Mitä vittua? Sika pani kettua? Kyllä vain... Coenin veljekset jatkavat edelleen hyvien elokuvien parissa. On hyvinkin mahdollista, että jollakin omituisella tavalla ajoitus oli juuri oikea, mutta elokuva kolahti täydellisesti. Tämä oli näitä harvoja "Mitä vittua?"-kategorian elokuvia, josta jää kirjaimellisesti sellainen fiilis elokuvan päätyttyä. Elokuvassa Brad Pitt ja George Clooney vetävät (ainakin minun mielestäni) heille eriskummalliset roolit, mutta todella vakuuttavasti. Koko elokuvan juoni on yksinkertainen ja käsittelee naurettavan mitätöntä asiaa, mutta taitavalla käsikirjoituksella, ohjauksella ja näyttelyllä siitäkin ollaan saatu aikaiseksi aivan käsittämätön soppa. Kyseessä on ehdottomasti vuoden paras komedia, joka kannattaa katsoa.

*****

The Incredible Hulk (Ohjaus: Louis Leterrier / Vuosi 2008)

Eipä siitä kauaa ehtinyt kulua kun Hulkista tehtiin uusi versio. Vuonna 2003 julkaistu versio floppasi täydellisesti eikä elokuvassa oikeastaan mitään hyvää ollutkaan. Sarjakuvafilmatisointeja tulee kuin liukuhihnalta eikä listaan ilmeisesti haluttu näin nimekästä floppia. Incredible Hulk on uusintafilmatisointi, jonka ymmärrän ja jonka takia niitä ylipäätään pitäisi tehdä; Floppien ja täydellisten floppien paikkaaminen. Kyseessä ei edelleenkään ole mikään maailmaa mullistava teos, mutta viihdyttävänä toimintapätkänä se toimii edeltäjäänsä paremmin. Tarinaan on tuotu hieman enemmän sisältöä ja juonen eteneminen on järkevämpää sekä pysyy peräti uskottavuuden rajoissa. Ihan kelpo krapula-leffa...

***

Hellboy II: The Golden Army (Ohjaus: Guillermo del Toro / Vuosi 2008)

Hellboy on yksi suosikeistani kun puhutaan sarjakuvafilmatisoinneista. Kyseessä on erilainen ja värikäs supersankari, jonka apuna on tiimi, josta ei mielikuvitusta puutu. Ajatus jatko-osasta alkoi väistämättä pelottaa ja ajattelin, että nyt tämäkin elokuva mennään pilaamaan. Ohjaaja pysyi kuitenkin samana, mikä oli lupaava merkki eikä lopputulos ollutkaan niin huono kuin aavistelin. Hieman hajanaiselta vaikuttanut ja turhaa kikkailua sisältänyt tarina onnistui pysymään mielenkiintoisena loppuun asti. Elokuvassa myös perehdyttiin ensimmäistä osaa enemmän hahmojen välisiin suhteisiin ja tuotiin esille paljon uusia piirteitä sekä merkityksiä. Osa niistä enteilee elokuvasarjalle jatkoa, jota todennäköisesti saadaan piakkoin.

***½