Nyt on käyty kaikki netin olennaiset paikat läpi. Kukaan ei ole kaivannut minua :D Yhden postikortin sain, ja synttäripaketin (kiitos!). Ja kaksi puhelua ja toki vastaukset lähetettyihin tekstiviesteihin.
Mulla on sosiaalinen olo. Jotain tarttis tehdä, mut ei kuitenkaan jaksa. Olen ollut yksin tosi tosi vähän aikaa viimeisen viikon aikana. Lähinnä kai vapaavuorolla, muuten vaan sluibatessa olen hengannut edes ohjaajien kanssa (johtaja sanoi kiltisti 'aina kun mä olen katsonut, te olette kyllä tehneet jotain' eli esim istuttu varjossa kalliolla selin lapsiin...).
No, olin mä perjantaiaamuna yksin hereillä, kun kaikki muut ohjaajat olivat totaalisemmin kuolleita yöllisen ukkosmyrskykaaoksen jälkeen. Ja sitten paikalle tulee saaren työntekijöitä: "vesi on katki koska vesitorniin iski salama" D: Onneksi, todellakin onneksi, se ei ollut poikki oikeastaan yhtään, saivat homman kuntoon...
Ois ehkä pitänyt nousta ylös sen ukkosen aikaan. Oli kuulemma aika tosi lähellä. Mutta makuupussissa oli lämmintä ja mukavaa, emmekä onneksi tienneet vielä, että puolijoukkuetelttaan tosiaan voi metsässä iskeä salama (kuten Hankoniemellä kävi varusmiehille).
Saatan rakastaa leirejä ja Benkkua aika paljon.