IRC-Galleria

Tietysti tämä vaihe tuli.
Syytän itseäni, ketä muuta?

En mä tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, jos mitään. En vaan tiedä.

Tää talvi on ollut niin raskas.
Joskus ennen joulua juteltiin mesessä ja puhelimessa pitkästä aikaa, tavattiinkin. Kaikki ei ollut hyvin, ei tietenkään ollut, mutta mä en tajunnut kuinka huonosti asiat oikeasti olikaan.
Jouluaattona Otto lähetti tekstarin jossa toivotti hyvää joulua ja kysyi voitaisiko tavata joku päivä. Tavattiinkin.
Tammikuussa nähtiin (muistaakseni viimeisen kerran) kun ajauduin sinne yöksi nukkumaan. Se ei ollut mitenkään erityisen hohdokas tapaaminen, mutta jäi jostain syystä mieleen kauhean hyvin.
Sen jälkeen juteltiin satunnaisesti, mutta tuntui ettei meidän kannata tavata. Jos en nyt ihan väärässä ole, molemmista tuntui siltä.
Joskus pari-kolme viikkoa sitten se lähetti tekstarin ja kysyi mitä kuuluu. Sillä itsellään ei mennyt hyvin, mutta miten mä olisin osannut auttaa? Kun tietäisin.
Aika tarkalleen viikko ennen kuolmaansa Otto soitti baarista ja kysyi jos oltaisi voitu nähdä... En muista miten se juttu lopulta meni, mutta ei soiteltu enää aiheesta eikä sitten nähty.
Viimeisenä viikonloppuna jonkinlaisessa humalassa tekstailtiin sen kanssa jotakin vain.
En tietenkään muista mitä tarkalleen, mutta ainakin sanoin välittäväni siitä.
Seuraavana päivänä täällä se laittoi kommentin jossa antoi ymmärtää että on todella paskana.
Mitä sen jälkeen on tapahtunut, en tiedä enkä välttämättä haluakaan tietää.
Pahalta se kuitenkin tuntuu .

Outoa että nyt 3.5 vuoden tuntemisen jälkeen se on lähtenyt täältä.
Se miten me tavattiin, ja millaista se ekat puoli vuotta oli, oli niin erikoista mulle. Erikoista ja erityistä. Sen jälkeiset puoli vuotta myös.
Ihmettelen vieläkin miten sitten lähes parin vuoden jälkeen oltiin taas yhteydessä.
Koko ajan toivoin että Otto vielä näkisi valoisia päiviä, että asiat muuttuisivat paremmiksi.
Kai ne lopulta muuttuivatkin.