Hiekka varpaissamme, tuuli hiuksissamme
Eksynyt leppäkerttu etsii kotiaan.
Hymy huulillasi, tunne sisälläni
Ei aurinko voi lämmittää kuten kosketuksesi.
Yhteinen matka, toivo tulevasta
Ajatus sinusta sydämessäni.
Tunsin tuoksusi kaukaa, kuuntelin sydämesi ääntä
enkä koskaan pelännyt mitään.
Tuli syksy, vei lehdet puista, vei sinut.
Jäi kylmä, harmaa maa. Tunsin vihan, katkeran ikävän.
Sitten olin turta, vieläkin eksyksissä.
Mutta löysin tieni kotiin, olen turvassa taas.
Muistot seuranain.
<Tänään oli kyl kaikenkaikkisen paska päivä. Päätin tökätä ton runon sit tohon. Aina ei ollu paskasti. Tää oli niinku tällanen toimittajan huom :P>