-
Soinin Timppa (persu). Höh höh niin hulvaton herra, että melkein unohdan vitsien jälkeisen selittelytulvan edesvastuuttomuuden, rasistisuuden, kapeakatseisuuden, mahtipontisuuden, perättömyyden, kiviaikaisuuden, jääräpäisyyden ja yleisen turhauttavuuden. Melkein. Ainoana positiivisena asiana voin sanoa, että ainakin sitä puhetta syntyy.
-Puhumisesta päästäänkin
Mari Kiviniemeen (kesk). Todella upeaa, että tietyt edustajat pystyvät koko olemuksellaan muistuttamaan meitä perinteisen poliitikon idyllistä. Tehotuotantomielipiteet, eleet ja kuiva puhe todella raikastivat päivääni päiväunien muodossa. Itse puheesta en muista mitään.
-
Jutta Urpilainen (SDP). Terävää tykitystä ja paljon mielipiteitä, mikä oli itseasiassa ihan nautittavaa kuultavaa. Ainoa asia mikä sai mut näkemään punaista oli jatkuva "Me SDP:ssä todella tekisimme asiat paremmin näin...", "SDP:n vaaliojelma on ainoa jossa todella pystymme..." -mainospuhe.
-
Jyrki Katainen (kok). Lempparini, eikä vähiten "Soini vapahtajana" -letkautuksen takia. Asiallinen, mutta ei kuivasti kuin Kiviniemi, vaan oikeasti näkemyksellä. Selkeitä tulevaisuudenkuvia ja realistisuutta löytyi enemmän kuin muilta yhteensä. Hiukan pitkä tapa selittää asioita monella "Annas kun mä nyt kerron":illa, mutta olen valmis antamaan sen anteeksi kun asia oli kuitenkin sisällökästä.
Ja oho tästäpä tuli pitkä, eikä ketään edes kiinnosta 8'D Sellaista se politiikka on.