IRC-Galleria

17. kerros kiitos. Ihan kivat näköalat. Merihaka ja Helsinki. Ei ollu mikään ylläri, että ainoo ihminen, joka ties että oon tulossa harjotteluun sinne lehteen, ei ollu paikalla. Eli hauskaa oli. Periaatteessa istuskelin 8 tuntia ja selailin toimituksen tyylikirjan läpi. Joojoo tämmöstä. Ei ingressejä. Alaotsikot tulee... Joojoo, näin näin.

Siinä aamupalaveria ennen hyvin perinteikästä toimittajien yhteistä keskustelua. "Oi saatana, ku oli viikonloppuna pakko ottaa lääkkeeks perinteistä. Niin... Koskenkorvaa koskenkorvaa!" Ja aiheesta toiseen, eli ei. "Niin toi yks ei enää jaksa juoda kirkkaana, ni perhana se blandaa Kossunsa Leijonaan." Ja juttuun liittyy nainen, joka astelee toimituksen ovesta sisään isot arskat päässä: "Ai saatana!" Ja huoneen nuorin toimittajanainen alkaa kertoa siitä kuinka sen mummo blandas pirtua Kossulla. Ja tää kaikki ekan 15 minuutin aikana.

Sain lounareita ja kävin Amican työpaikkaruokalassa. Tosin kaikki suositteli mulle, että meen käyttämään ne lounarit jotenkin paremmin, kun se ruokalan safka on "sitä itseään". Taikin ruokalassa kuulemma paremmat safkat. Mulle ihan sama. Perunamuusia ja lihapullia eikä tarttenu kävellä ku pari metriä. Ja hissi vei. Zuuuuuuum. Sen verran korkeella, että tuntu korvissa.

Huomenna toimistopäällikkö paikalla ja se keksii sit mulle jotain hommaa. Tosin sillon kun sen viimeks tapasin, niin sekin sano suunnilleen, että tee mitä haluut. Joka on aika huono heitto meikäläiselle. Teen "mitä vaan" jos joku pinpointtaa mulle edes jonkinlaisen suunnan.

Tosin... se mikä selvisi tänään oli, ettei siellä toimituksessa juuri lueta toisten juttuja. Että oman jutun voi saada läpi lehteen, vaikka se ois totaalisen täynnä virheitä. Tai paska. Tai "mitä vaan". Aika moneen kysymykseen tuli vastaus "no vaihtelevasti; ei juurikaan".

Mut huomenna jotain. Kyl mä skrivaan jos on jotain skrivattavaa. Tosin varmaan pakko ostaa tupakkaa, et saa jollain tavalla rentouduttua.