Siit on pitkä aika ku sua viimeks on näkyny, mukava kuulla et viimeinki oot ittes löytäny, kuulin mitä on sulle käyny, jtn asioille sun täytyy tehä, onks tääl ketää, joka asioit säätää ja saa kääntää sun päätäs, hei kato tätä säätä, se on kaunis mutten oo enää sulle aulis, parannun täst taudist, nyt ku oon viel vauhdis.
Oot muuttunu, joo huomasin sen ainaku olin suuttunu, annoit mulle uuden reitin, sitä enne mun pää kiehu ku kahvinkeitin, ittes sotkit omaan seittiis, laitoit kaiken nettiin, ite laitoin kaiken peliin, etin vikaa, löysin sen sian, minkä vika tää kaikki ikävä oli.
Ei tarvii ettii ketää, hei kyl mä täst pystyn setin vetää, jos joku alkais vetää dissii, haastaisin sen heti freestailiin, täs näit riimei on tyhjäst vedetty, ei enää tunnu pahalt olla petetty, en oo mikää s-molli, vedän näit riimei omaksi iloksi, en yritä ketää servata, mut mukava välil on muita lähtee herjaamaan.
En ylläty jos täst blogist saan kuulla viel, mut nää riimit syntyy vaa, suulla, kielel, teen tätä hyväl mielel, on miehel, hyvät eväät siihen, jos joku tulee kysyy et miten, siihen vastaan silleen et, opit kaiken vielä naiselt, sain sen, sanan sanotuks, mikä oli ehkä vaa alotust,
siit se lähtee, sanast jaetust, on näit räppäreit ennenki kateltu, mut nyt on vast alettu käärii hihaa, ja hiffaa, et mitkä sanat rimmaa, sanan gimmaa kanssa, on niil hintaa, mut se saa mut pitäytyy, siin kiinni niinku liimal.
Nää parit sanat täs tehtailin, jotenki kehtasin, mut ehkä oon uus suomenmestari, tai sit joudun kellarii, kaivan esiin mun uudet verkkariit, lähen juoksee pitkin kenttää siit, enkä ois räppärii.
Saan täl hymyt huulille, jonkun ehkä nauramaa, mut viimenen parhaiten nauraa saa, tarviiks mun tätä tietä aurata, vai annaks mulle tilaa vaa, läpäl vaa nää setit heitin, oli mukavaa, antaa tulla vaa, keksii uutta sanontaa, selittää jtn paskaa.