IRC-Galleria

Olipa kerran tyttö ja poika. Tyttö ja poika olivat hirveän rakastuneita toisiinsa. He olivat tavanneet lukiossa ja nyt he ajattelivat mennä naimisiin. Rikkaita kun eivät olleet joten ainoa vaihtoehto oli mennä autolla tytön vanhempien luokse.
Matka sujui hyvin. He kuuntelivat musiikkia ja pussailivat.
Hyvin romanttista. Mutta yhtäkkiä autosta loppui bensa.
Poika meni katsomaan ja huomasi todellakini bensan loppuneen.
- Odota sinä täällä kun minä juoksen hakemassa tuolta lähimmästä talosta apua.
(Poika oli hyväkuntoinen)
Tietenkin tyttöa pelotti mutta hän ajatteli että se olisi varmaan pelon voittamiseksi hyvä jäädä autoon.
Autossa tyttö luki SEURA lehtiä ja söi karkkia ja kuunteli radiota.
Tyttölle tuli outo tunne että joku tarkkailee häntä.
POM POM POM!
Kuului auton katosta! Ääni oli pelottava!
Tyttö pelkäsi. Mutta ei kirkunut. Hän meinasi laittaa radiota hiljemmalle että se ei houkuta ketään.
Juuri kun hän oli laittamassa hiljemmalle sieltä tuli kuulutus:
Mielisairaalasta karannut mielisairas murhaaja, pyydämme kuulioita lukitsemaan ovet ja ikkunat! Murhaaja on havaittu metsässä! Toistan....
Tyttö meni paniikkiin. Hän laittoi äkkiä ovet kiinni ja ikkunat. Tarkisti vielä takaluukunkin.
Tyttö kuuli vielä:
POM POM POM!
Tytön kuudes vaisto kielsi kirkumasta.
POM POM POM!
Nyt riitti. Tyttö soitti poliisille että joku häirikkö on hänen katollaan. Poliisi käski tytön olla hiljaa ja sammuttaa radion.
Kun poliisi tuli, tytön puhelin soi, se oli poliisi:
Me olemme täällä sadan metrin päässä autostasi! Tule tänne hiljaa. Ja mitä ikinä teetkin, älä vain katso taaksesi!
Hän nousi autosta laittamassa ovea kiinni.
Tyttö oli jo poliisien luona kunnes hän ajatteli:
"No nyt mä voin kurkistaa mikä siellä on...."
Kun tyttö katsoi, hän näki kauhistuttavan näyn.
Siellä oli se mielisairas mies joka pompotteli poikaystävän päätä

Satoi...
Salamoi...
Puiden lehdet keinuivat tuulen tahdissa.
Susi ulvoi kaukana. Kaukana jossain, josta kukaan ihminen ei ollut elävänä vielä palannut...
Elisa katsoi ikkunasta ulos...
Hänen miehensä, Jussin olisi pitänyt tulla jo kaksi tuntia sitten kotiin töistä...
Missä hän oli?
Minne hän oli lähtenyt?
Minne hän oli jäänyt?
Elisa itki.
Hänen kätensä olivat aivan elottomat.
Hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin lumi.
Kello löi kaksitoista.
Elisa juoksi ulos.
Hän juoksi ja juoksi, hän ei katsonut, minne juoksi.
Hän vain juoksi juoksemistaan.
Hän halusi paeta suruaan.
Hän halusi paeta totuutta.
Hänen jalkojansa paleli, koska hänellä ei ollut kenkiä, mutta hän ei välittänyt siitä.
Hän halusi vain paeta.
Paeta tuntemattomaan.
Tuntemattomasta Tuonelaan.
Tuonelasta Taivaaseen.
Tuonelan mustat joutsenet lauloivat.
Tuonelan koivut, lehdettömät, maassa seisoivat, juurettomat.
Elisan valkea mekko oli litimärkä ja likainen.
Pian hän kompastui maassa makaavaan keppiin ja kaatui kuralätäkköön.
Elisa sulki silmänsä.
Kun hän taas avasi ne, hän näki edessään tumman varjon.
Se oli mies.
Miehellä oli musta kaapu yllään ja huppu päässään.
Sillä oli kädessään verinen viikate.
Elisa kysyi:
"Missä Jussi on?"
Viikatemies katsoi Elisaa, mutta ei vastannut.
Elisa itki yhä.
Silloin viikatemies osoitti sormellaan vuorta ja lähti vaappuen sinne kohti.
Elisa käveli perässä.
Kun he olivat vuorella, Elisan ja viikatemiehen edessä oli lauma ulvovia susia.
Elisa kysyi:
"Kuolenko minä nyt?"
Viikatemis osoitti sormellaan jonnekkin...
Elisa katsoi miehen sormen osoittamaan suuntaan ja näki kahden suden raatelevan Jussin ruumista.
Elisa kirkui hätääntyneenä.
Viikatemies taputti Elisan olkapäätä lohduttaen.
Yhtäkkiä Elisa tunsi pistävän kivun, lopetti huutamisen ja itkemisen ja tunsi nukahtavansa ikuiseen uneen.
Hän kaatui maahan eikä enää siitä koskaan noussut.
Sudet tulivat hänen ruumiinsa ympärille ja alkoivat raadella sitä.