Edellisellä käyntikerralla aurinko hiveli kaunista Vesivehmaan luontoa, mutta tällä kertaa olimme matkalla sen verran myöhään, ettei maisemia voinut ihailla. Perillä meitä odotti Nalle-nimeä totteleva emo, Nella, Nellan sisko ja Ronja, joka on Nallen täysi-ikäinen kaveri.
Kahvin, pullan ja mukavan jutustelun jälkeen pääsimme suuntaamaan Nellan kanssa takaisin kohti Helsinkiä. En vielä matkan alussa tiennyt miksi haluan Nellaa kutsua, joten matka meni mukavasti nimiä miettiessä. Jostakin syystä juutuin N-kirjaimella alkaviin nimiin, ja lopulta nimestä taisteli Nella, Netta ja Nenna. Netta on näistä kaikista jämäkin ja Nenna kaikista pehmein. Lopulta Nella kuulosti suussa kaikista parhaimmalta.
Isäni ajaessa Nella pääsi matkustamaan pyyhkeen päällä sylissä. Alkumatka meni nukkuessa ja puolessa välissä matkaa Nella siirtyi vuorotellen kastselemaan maisemia ja makoilemaan pää kainalossani. =)
