Mietetityttää ihmisten asenteet nykyään, kenellekkään ei kelpaa mikään, eikä liiemmin ketään halua mitään. Ihmiset on toisilleen ku ilmaa ja heti kun tilaisuus tulee ni "puukko selkää" ja seuraavaksi selitellään turhia. Esimerkiksi, ihmissuhde asiat. Nykyään Baarit ja perjantai illat on sen verran anteliaita että yhden illan seikkailut on korvannut vakio suhteet sekä "tunteet", järkevää.. Painetaan viikot duunia ja kiukutellaan ku asiat on päin vittua, sitten mennään perjantaina ja tyhjennetään mieli alkoholin ja "hauskan pidon" turvin.
Miten tähän on suomalainen ihminen kasvanut? jos ajatellaan 80-90 luvun lapsia. Pitkälti tuohon aikaan perheet olivat pää-asiassa kiinteitä ~2-4 lasta per talous, sekä vanhemmat jotka jaksoi katsella toisiaan vaikka kiviä satais niskaan. Ongelman ydin tuleekin ravintoloista ja tuon ajan bubi kulttuurista, mielestäni se seikka että naapuri hoitaa lapsia kun vanhemmat dokaa "ravintolassa" joka viikkonloppu ja saapuu lärvät salot aamuyöllä ja hakee pennut hoidosta, tämän jälkeen vedetään ne snägärit jotka haettiin matkan varrelta ja siihen helvetillinen show mitä se naapuri oli sanonut (jne.) ja riidellään lapsien edessä. Pahimmassa tapauksessa oli kunnon "isä ja äiti nyt vähän mukiloi toisiaan" hetkiä joita aamula valehdellaan lapsille että keittiön kaappi tipahti ja sitä siellä korjattiin ei mitään hätää. Ihan niinkuin nuori lapsi ei silti ymmärtäisi mitä tapahtui.
Tästä pääsemmekin siihen miten 80-90 luvun lapsi/ nuori on kasvanut. Ei enää tunnisteta niitä perhe idyylejä joita vanhempi sukupolvi kunnioitti ja kantoi. Nyky ajan nuoren kasvu on kehittynyt siihen että perhe, seurustelu, ja suhteet eivät yksinkertaisesti ole kannattavaa. Kuka haluaisi elää aikuisten saappaissa sen saman paskan jonka lapsen koki silminnäkijänä??
En minä ainakaan.. On paljon helpompi luottaa vain itseensä ja elää vauhdikkaasti muuttuvaa elämää, tänään tämän kanssa, ensi viikolla jonkun toisen kanssa. Ei enää haluta perustaa perhettä, eikä tehdä lapsia. Vaan mites se nyt onkaan, tästä löytyykin suomen seuraavan sukupolven uhkakuva. Jos nyt on jo sukupolvi näin rappeutunut ja särkynyt, mitäs tulevat sukupolvet?? Selitys.. Näissä yksinkertaisissa baari illoissa on myös se että ei keskitytä turvallisuuteen, voisin kertoa asiasta esimerkiksi tautien kannalta, mutta keskityn nyt lapsiin.
Esimerkki.. Kaksi ihmistä tapaavat baarissa, menevät jatkoille, nussii ja herää aamulla, mutta kas kummaa muija paukahtaa paksuksi ja juuri sen äijän toimesta jota ei todellakaan halua enää nainen nähdä. Seuraus: Nainen tekee yh:na lapsen, jota hänellä ei ole intressejä sen enempää kasvattaa kunnolla ja pitää kenties esteenä hurjalle ja vapaalle elämälle, no lapsenhan vika tämä ei ole, mutta jos lapsi kasvaa sellaisessa kasvatuksessa kun ei ole isää ja mutsia ei kiinnosta, ja katsoo sitä dokaamista sivusta eikä saa sitä huomiota jota hänen kuuluisi saada, muuttuu lapsi väistämättä patoutuneeksi ja epävarmaksi persoonaksi. Joten kysymys? Jos meidän 80-90 syntyneiden elämä on tällaista harhailevaa ja häilyvää, mitä se on seuraavalla sukupolvella joke ei edes vaistomaisesti tiedä mitä on läheisyys välittäminen ja rakkaus, kun heille ei sitä ole suotu?
Olenkin tästä asiasta todella huolissani ja koittanut miettiä "Miten tähän on suomalainen ihminen kasvanut?"
HERÄTKÄÄ IHMISET!!! EI HYVIN MENE JOS SAMA JATKUU!!!
P.s. Tämä texti/ mielipiteen ilmaus on pää-asiassa kohdennettu niille keski, sekä alaluokan ihmisille, jotka edustavat sitä enemmistöä, ketkä ovat tämän tyylisiä asioita kokeneet lapsuudessa. Ja lisäksi teksti on "KUVAUS" siitä mitä elämä on ollut. Enkä väitä että jokaisen elämä on ollut tällaista, mutta uskallan sanoa että se on enemmistölle kansasta ollut. Onnea teille jotka olette tämän välttäneet, väitän että teidän elämä on jotain aivan muuta! Onnea ja menestystä!!
Kiittäen Res. Vänrikki "MoshMosh"