on niin voimaton olo että tuntuu suoranaiselta ihmeeltä että jaksan ees kirjottaa tätä tässä.
tulin sitte kouluun ensimmäistä kertaa viikkoon, täällä pakataan jo kamppeita muuttoa varten ja kaikkea. kävin juttelemassa äikänopen kanssa ja saan tehä novellipäiväkirjan syksyksi kuulemma. luojan kiitos. nyt mun pitäis tehä joitakin lisätehtäviä aleksis kiven nummisuutareista, jota en oo ees lukenu, mutta sitä en voi sille myöntää. viis poissaoloa kolmoskurssilta, seittämän vitoskurssilta. kerto myös että tänään on vitoskurssin kirjallisuushistorian koe, sano että oman harkinnan mukaan kato tuutko siihen vai et. en taia olla menossa. seitsemän poissaoloa on puolet kurssista - ts. saisin tehä aivan saatanallisen määrän lisätehtäviä kesän aikana että saisin tuosta kurssimerkinnän. ja kirjallisuushistorian kokeesta ei mitään hääppöistä numeroa tuu.
kuvisluokka on aika pitkälti pakattu, en siis saa kuvistöitäkään tehtyä enää. eli ei suoritettua naamiokurssiakaan, sama kai se sitte. kemia taas.. no, kaikki meidän koululaiset tietää että jos pylkön kurssilta on ollu 4 kertaa pois, ei oo toivoakaan päästä tekemään koetta. käydään sitte kolmannen kerran ysikymppisten kans ens vuonna, jehuu
viime yönä nukkuin tosi paljon joo. piirtelin ja kävin pyöräilemässä joskus aamukahelta, ei oikeen pystyny mihinkään, varsinkaa nukkumaan. kun sitte vihdoin päätin mennä maate, äitille tuli pari kaveria kylään baarista ja tulihan siinä nukuttua iha vitusti sitte. aamukuuelta äiti tuli herättelemään mua että josko tuo sari ja sen mies vois nukkua täsä sun sängyssä nii tuu nää vaikka mun viereen nukkumaan. tjoo. suihkun kautta alakertaan jossa haisi niin oksettavasti korsteenille että meinasin lervata heti aamusta, se oli miellyttävää se. myöhästyin kahesta bussista ja en tiiä. on vaa taas nii vitun hyvä aamu että vois melekeen mennä takasin nukkumaan.
koko ajan sitä toistaa lausetta "ois jo kesä, ois jo loma" ? mutta nytten kun se oikiastaan on tässä ihan nurkan takana, nii mitäs nyt. ei tunnu oikeen miltään. saa nukkua enemmän, joo. kuitenkaan oo tyytyväinen mihinkään mitä tapahtuu. aloin ressaamaan niistä ruissilipuistaki, alan olla aika varma ettei "born to be wild" -isä oo muistanu villeyksissään ostaa niitä. siinä vaiheessa ku jään oulun masentavalle juna-asemalle vilkuttamaan ku kaverit lähtee ruissiin, heitän itteni jojoon. eeeääääääääääääääääeeeeeeeeeeeeee
saa kai sitä joskus vähä angst
-
ps. kuunnelkaa lapset rakkaat (tv yh-äippä43) khomaa, joo.