Tein justiinsa ihan yllättävän itestään englannin kurssille leffa-arvostelun (josta tuli kyllä ihan jumalattoman pitkä kun rajotuksia kattoo) , ja päätin sen jälkeen vauhti päällä vilkaista vähän ruotsia, ekaa kertaa tässä jaksossa..
"Lue teksti ja sijoita indefiniittipronominit lauseyhteyteen sopivalla tavalla"
.. .. många .. . öö, hmm .. . .. alla ... .. ähh .. . vitut.
TÄÄ ON IHAN USKOMATONTA :D Olin peruskoulussa hyvä ruotsissa, tykkäsin siitä jopa, ja ekalla kurssillaki se meni vielä ihan sutjakasti. Nytten oon jotenki alkanu niin vihhaamaan koko kieltä ja sitä miltä se kuulostaa, sitä miltä se näyttää ja miten vammanen sen sanajärjestys on ja kaikki.. Ja unohtamatta tietenkään sitä että en tosiaankaan osaa enää paskanhäränvittua mittään en niin ihan mittään! Ärsyttää! Mutta ei kyllä kiinnosta yhtään alkaa ottamaan kiinnikään, en tykkää niin paljoa koko kielestä että viitsisin tuhlata elämästä ylimääräistä siihen :((((
Ja on vielä pakko kirjottaa se kun matikan keskiarvo on jotaki vähä alle vitosen, noh. Miten nyt käy jatko-opiskeluiden? Mitä mä nyt teen elämälläni, pitääkö sittenki alkaa taiteilijaksi? Miten mä kehtaan sanoa ihmisille mun kirjotusten keskiarvon? Vittan?
ÄÄÄÄÄHHHHHHH mää niin vihhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaannnnnnnnnn
mutta englantia haluan oppia lissää lissää ja vielä lissää. Sitä sentään tarvii :((