Unipäiväkirja 6.5
Istun keittissä pöydän ääressä, painan polviani vasten pöydän kulmaa. Yritän leikata niistä veitsellä paloja mahdollisimman kivuttomasti. Äkkiä kolarissa saatu arpeni alkaa tummua ja vuotaa nestettä, pian se repeää ja huone täyttyy verestä.
Menen siistiytymään ja päätän mennä kävelylle. Katson taivaalle ja huomaan että on alkamassa auringonpimennys. (Tää oli jotain hienointa ikinä! Taivas oli tulessa!) Huomaan taskussani palan lasia, yritän polttaa sitä tummemmaksi. Päätän etsiä hyvän paikan, täydelliseen pimennykseen on vielä aikaa.
Korkeassa rakennuksessa on ilmeisesti asuntoesittely ja käyn katsomassa voisiko siellä seurata pimennystä. Esittelijä on jonkinsortin pappi ja rakennus kirkko. Pappi esittelee minulle ylintä kerrosta ja avaa sieltä ikkunat. Kun katsomme alas, huomaamme että maassa makaa kolme ruumista. Pappi alkaa huutaa ja oksentaa pitkin lattiaa, minä katson kauhistuneena vieressä, en voi tehdä mitään.
Pian pappi makaa omassa oksennuksessaan ja toistelee lausetta; "Tämä on likaa se pitää peittää" Hän repii kaapunsa pois ja alkaa masturboimaan raivoisasti. "TÄMÄ LIKA PITÄÄ PEITTÄÄ!" Hän huutaa.
Minä lähden, parempi paikka on pakko löytyä. Menen meren rannalle ja suuntaan katseeni taivaalle. Mustat pilvet kiertyvät palavan auringon ympärille, kuu on melkein peittänyt sen.
Sitten uni hyppää ja olen mustasukkainen, ei siitä enempää :P