Tätä se teettää, kun hengaa torkkelissa liian pitkiä aikoja...
Nukuin reippaasti pommiin, joten nautin aamusta ja auringosta ja otin valokuvia bussimatkan. Menin torkkeliin laittamaan grafiikantöitäni myyntiin (kolme taksvärkkiin, kaksi omaksi hyväksi) ja fiilistelin. En ehtinyt syömään, joten nälkäisenä äidinkieleen. Siellä oli aivan good for nothing-sijainen, joten kaiversin linolevyä... ja komeasti saan sormenpääni halki, enkä edes halua tarkistaa että kuinka syvään. Valun siinä verta hetken ja käyn paikkaamassa itseni. Lopputunnin piirsin Leon ja Eerikin (tai niiden selät) niiden tietämättä, ja uskon taas kykyihini kuvissa. Oioi, seuraavaksi taas torkkeliin tunnille.
"Siis sä viilsit itteäs grafiikataltalla ja intouduit piirtämään?? How torkkeli is that?!)
Eimut nälkä on, ja kiva päivä. Sää on euforia <3