Tuuli, tulitko takaisin? Kutsut taas kuten ennen. Haistanko muassasi syksyn ja metsän, kirpeät aamut ja rakkaani kuulaan taivaan, tervetulleen kylmän ja tiedon siitä, että pimeys vie minulta taas järjen ennen joulua ?
Tuuli, minulla on ollut ikävä sinua. Kesäisin ei rakkaani ukkonenkaan auta painavaan ilmaan, pysähtyneisyyteen. Helle ja humala ovat ihania, mutta minulla on niin ollut ikävä sinua, selkeys, tuuli, koska sinä puhut minulle,
enkä voi olla muuta kuin varma, että (zensurierd, koska saan naurut koska lukijani eivät jaa uskoani ja maailmankatsomustani).
Otan vastaan lähes mieluusti loppuvuoden painajaiset ja helvetin,
koska saan hetken hengittää ja juosta,
minulla on ollut niin ikävä sinua, tuuli.
Taisit tulla juuri kun tarvitsinkin.