IRC-Galleria

Mua häiritsee se että mun omat ajatukset on niin sekasin, etten kohta tiiä enää omaa nimeenikään.. Hmmm...Tää on oikeesti jo aika karmivaa.. Mut kuitenki aika normaalii ainaki multa... Haluisin vierelleni jonkun ihmisen jonka lähellä olla.. Mutta kuitenki juoksen karkuun kaikkia jotka yrittää auttaa ja olla lähellä ja tukena.. Haluisin jonkun jonka kainaloon käpertyä mutta kuitenki sit jos tulee tilaisuus, mulle tulee vaa sellanen olo, että tää ei oo hyvä.. Tästä ei voi seurata mitään hyvää.. Ja, että tää loppuu kohta ja taas kaikki katoo.. Kaikki menee pois. Kaikki hukkuu.. Se kaikki hyvä mitä siinä hetkessä oli. Kaikki se mitä mä tunsin kaikki ilo ja ehkä rakkaus, mut sit jos se hetki särkyy ja se ihminen lähtee ja jättää mut taas yksin kylmälle sohvalle.. Mitä mä sit teen? Mä en oikeesti tiiä.
Se ajatus pelottaa.. Kaikki se että mitäs jos mä jäisin tas yksin.. Jos mun vierelle nyt tulis joku ja sit se jättäs mut taas yksin.. Miten mä sit oisin? Miks mä ylipäätään mietin sitä että mun vierelle tulis joku kun ne jotka yrittää mä ajan pois tai juoksen karkuun...